Bioenergiajakeet ja niiden käyttö sähkön- ja lämmöntuotannossa
Metsäenergiajakeita on monia. Metsäteollisuuden puunkäytön ja tuotannon yhteydessä syntyy energiajakeita, joista merkittävimmät ovat sellunkeiton sivutuote mustalipeä, puun kuori ja sahanpuru. Nämä on jo melko pitkään hyödynnetty täysimääräisesti energialähteinä, valtaosin teollisuuden omissa voimalaitoksissa ja lämpökattiloissa tuottamaan sähköä, prosessihöyryä ja lämpöä.
Näiden lisäksi metsästä saadaan energiakäyttöön metsähaketta. Suomessa ei kasvateta varsinaisia energiapuumetsiä. Metsähaketta tuotetaan pääosin päätehakkuiden sivutuotteista latvuksista, oksista ja kannoista sekä metsänhoidollisten harvennushakkuiden pienpuusta. Metsähakkeen käyttö on voimakkaassa kasvussa.
Puun perinteisin energiakäyttö on kotitalouksien ja muiden kiinteistöjen lämmityksen pienkäyttöä. Puun lämmityskäyttö on yleistynyt erityisesti sähkölämmitykselle rinnakkaisena lämmitystapana. Sen sijaan puun käyttö kiinteistöjen yksinomaisena lämmitystapana on vuosikymmenten kuluessa vähentynyt merkittävästi kaukolämmön ja sähkölämmityksen kasvatettua osuuttaan. Yhtenä lämmityssovelluksena on puupellettien hyödyntäminen. Suomessa pellettejä ei ole laajamittaisesti käytetty kaukolämmön tai sähkön tuotannossa.
Myös kierrätyspuu on merkittävä energiajae. Puutuotteet ja –rakenteet voidaan elinkaarensa lopuksi hyödyntää energiana.
Metsäenergian lisäksi bioenergiaa voidaan saada pelloilta. Suomessa on kasvatettu energiajakeena ruokohelpeä, jota voidaan hyödyntää voimalaitoksissa ja lämmityskattiloissa. Peltoviljelyn tuotteita voidaan myös hyödyntää energiana sellaisenaan tai jalostaa niistä biokaasua tai bioöljyjä.
Bioenergian osuus koko Suomen energiankäytöstä on noin viidennes. Kaukolämmön ja siihen liittyvän sähkön yhteistuotannon polttoaineista bioenergian osuus oli vuonna 2010 noin 18 % ja bioenergian käyttö on kolminkertaistunut kymmenessä vuodessa. Sähköntuotannosta bioenergian osuus oli 12 % vuonna 2010.
Kehitysnäkymät
Puuperäisten polttoaineiden käyttöä on mahdollista kasvattaa lähinnä lisäämällä metsähakkeen käyttöä. Teollisuuden sivutuotteet (kuori, puru, ym.) hyödynnetään jo nykyään täysimääräisesti ja niiden kehitys on riippuvaista metsäteollisuuden tuotantomääristä.
Suomen tavoitteena on nostaa metsähakkeen käyttö 25 TWh:iin vuoteen 2020 mennessä, kun nykytaso on siitä noin puolet. Tavoite edellyttää nykyisen nopean kasvuvauhdin jatkumista.
Suomen metsänkasvu on nopeampaa kuin koskaan ja Suomessa on puuta aiempaa enemmän. Metsäenergian käytön kasvua ei rajoita raaka-aineen riittävyys, vaan puuta riittää niin metsäteollisuuden kuin energiantuotannonkin tarpeisiin siten, että käyttö on metsänkasvun ja ympäristön kannalta kestävällä pohjalla.
Erityispiirteet
Puu kotimaisena polttoaineena vähentää riippuvuutta tuontipolttoaineista ja parantaa haja-asutusalueiden työllisyystilannetta. Puu on lisäksi ympäristöystävällinen polttoaine. Puun lämpösisältö on fossiilisia polttoaineita selvästi alempi ja puupolttoaineessa on runsaasti, jopa 60 %, vettä. Voimalaitoskokoluokassa puu soveltuu erityisesti poltettavaksi yhdessä turpeen kanssa monipolttoainekattiloissa.
Puupolttoaineiden saatavuus ja kysyntä vaihtelee alueittain, mistä syystä myös hinta vaihtelee alueittain. Puu on paikallinen polttoaine, sillä sen kuljettaminen kauaksi ei ole ollut taloudellisesti kannattavaa. Puupolttoaineilla voidaan korvata erityisesti turvetta, mikäli puuta on saatavilla kilpailukykyiseen hintaan. Teollisuuden sivutuotteita lukuun ottamatta metsäenergia on vielä toistaiseksi edellyttänyt jonkin verran taloudellista tukea ollakseen kilpailukykyinen polttoaine.
Raaka-aineen hankinta
Valtaosa metsäenergiasta saadaan metsäteollisuuden raaka-aine- ja tuotantoketjun yhteydessä. Metsähakkeen tuotanto edellyttää omia korjuu- ja haketuskoneitaan, joita Suomessa on aktiivisesti kehitetty.
Metsähaketta saadaan edullisimmin kuusikoiden päätehakkuiden hakkutähteistä ja kannoista. Harvennushakkuiden yhteydessä poistetun puun energiakäyttö on päätehakkuita kalliimpaa. Toisaalta siinä on metsäenergian käytön suurin kasvupotentiaali.
Ympäristövaikutukset
Metsäenergia on uusiutuvaa. Puun poltosta syntyy hiilidioksidipäästöjä, mutta ne on ilmastopolitiikassa määritelty kasvihuonekaasuneutraaleiksi. Kasvaessaan puu sitoo hiiltä, joka poltettaessa vapautuu. Puun energiakäyttö ei lisää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta, jos huolehditaan siitä, että metsä kasvaa vähintään yhtä paljon kuin sitä hyödynnetään. Suomessa metsän kasvu ylittää käytön suurella marginaalilla.
Metsän käyttöön liittyy monia ympäristövaikutuksia, kuten vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja eri lajien suojeluun, ravinnetasapainoon ja maisemaan. Metsäenergian käyttö liittyy oleellisesti muuhun teolliseen puunkäyttöön ja metsänhoitoon. Siksi ympäristövaikutuksista huolehditaan parhaiten soveltamalla metsäenergiaan yleisiä kestävän metsätalouden periaatteita.
Suurin osa puupolttoaineesta käytetään sähkön ja lämmön yhteistuotannossa, CHP -voimalaitoksissa, joissa on korkea hyötysuhde. Metsäenergia käytetään siten energiatehokkaasti.
Polttoaineena puu on melko puhdas. Puupolttoaineiden poltosta syntyy muita kiinteitä polttoaineita vähemmän rikki-, typpi- ja raskasmetallipäästöjä. Puussa on myös muita kiinteitä polttoaineita vähemmän tuhkaa, joten hiukkaspäästöt ovat hallittavissa puhdistustekniikoilla. Puun poltto pienissä tulisijoissa ja kattiloissa on kuitenkin merkittävä pienhiukkaslähde.