Merkki- ja konttipuiden kertomaa Lieksan saloilta22.08.2014 7.03 Metsätalouden kulttuuriperintöinventoijat ovat etsineet merkki- ja konttipuita muiden kulttuuriperintökohteiden ohessa kesän ajan pitkin Lieksan saloja. Vihjeitä on saatu muun muassa aikaisemmista inventoinneista sekä Metsähallituksen paikkatietojärjestelmästä. Useat merkki- ja konttipuut ovat aikojen saatossa tuhoutuneet muun muassa metsätalouden toimenpiteiden ja teiden rakentamisen yhteydessä. Aikaisemmin myös papit ovat vaatineet kaatamaan pakanallisena pitämiään puita. Nykyisin merkki- ja konttipuut pyritään säilyttämään metsän-hakkuissa ja muissa toimenpireissä. Merkkipuut ovat puita, joihin ihminen on vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja sitten kaivertanut merkintöjään ja siten jättänyt itsestään tai tapahtuneesta pitkään säilyvän muistutuksen jälkipolville. Merkinnät saatettiin tehdä huomattavan saaliin saannin merkiksi ja niillä voitiin osoittaa vaikkapa kasken, suoniityn tai tervaspuiden omistajuutta. Merkinnät on tehty lähes poikkeuksetta mäntyihin.
Osaan 1800-luvun puista ajanhammas on päässyt jo puremaan, minkä vuoksi merkinnät eivät ole enää selviä. Vanhin löytynyt merkintä on vuodelta 1636. Tämän merkinnän aitoudesta ei kuitenkaan ole täyttä varmuutta. Usean lammen, joen ja puron laidalla seisoo konttipuu merkkinä menneiden aikojen reitistä tai pyyntipaikasta. Konttipuut ovat puita, joihin on isketty puinen vaarna eli näre. Näreeseen on ollut hyvä tauko- tai työpaikalla nostaa kontti roikkumaan suojaan metsän eläimiltä. Vaarnoja on taottu puihin myös verkkonauloiksi. Osassa puista näreet ovat kuluneet hennoiksi ja lyhyiksi tikuiksi, mutta osassa ne ovat selvästi erotettavissa jo kaukaa. Muinaismuistolaki velvoittaa säästämään vanhimmat merkkipuut. Puut ovat osa suomalaista kult-tuuriperintöä, ne tarjoavat mahdollisuuden kurkistaa menneiden aikojen metsien ihmisten elämään ja ovat siksi tärkeitä säilyttää. Lähde: Lisätietoja: |