Suomen luonnonsuojeluliitto paljastaa: Suuri suomalainen päästöhuijaus!07.04.2014 11.05
"Tulvahuippujen aikana vesistöihin kulkeutuu noin 90 prosenttia turvepäästöistä. Tätä päästöä ei ole tilastoissa lainkaan", kertoo Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava. Mittareiden tekniikka yleensä toimii, mutta tulvavesi ei kierrä mittauspisteiden kautta, eikä näytepulloon pääse virran pinnassa tai pohjassa kulkeutuvia turvepaakkuja. "Osa turvealan toimijoista on tiennyt 90-luvulta asti, että todelliset päästöt ovat tilastoituja suurempia", Sulkava toteaa. Vapo on kertonut, että tulvatilanteiden päästöt eivät juuri poikkea tavanomaisista. Kuitenkin osa samoista henkilöistä oli mukana jo 1993 julkaistussa tutkimuksessa, jossa päästöjen kertaluokkaisesti suurempi määrä todettiin ja ohjeistettiin parempaan näytteenottoon. Tietoa on ollut Vapo väitti lupahakemuksessaan AVI:lle (2011), että Kalmunevalta ei ole aiempaa tutkimustietoa päästöistä, vaikka osin samat Vapon henkilöt olivat mukana mittaamassa kyseisellä suolla päästöjä vuosina 1995-98 (1.) Konsulttiyhtiö Pöyry ei lisännyt mitattuja päästöjä laskennalliseen raporttiinsa, mutta on sittemmin joutunut myöntämään päästöarvionsa virheelliseksi (2.) Jos todelliset päästömäärät olisi kerrottu, niin ympäristölupia turpeen kaivamiseen ei olisi saanut vuoden 2000 jälkeen, jolloin ympäristönsuojelulaki astui voimaan. Kaikki päästöt otettava huomioon Suomalaisten vesistöjen puhdistumiskehitys pysähtyi 2000-luvun vaihteessa, vaikka teollisuuden pistekuormitus oli saatu kuriin. Samaan aikaan turvepäästöt sekä kaivuusta että metsäojituksesta unohdettiin. Päästöjen arviointi suokohtaisen turvelaadun ominaisuuksien perusteella kertoisi päästöt huomattavasti paremmin kuin nykyinen ominaiskuormituslukuihin perustuva laskenta. Luvat turpeen kaivamiseen myönnetään tälläkin hetkellä tietämättä todellisia päästöjä. "Kaikki turpeenkaivun päästöt on otettava jatkossa huomioon. Jos turpeen otto aiheuttaa vesistön pilaantumista, ei lupaa tule myöntää", Sulkava vaatii. Eri lähteistä tulevat turvepäästöt rehevöittävät ja madaltavat vesistöjä sekä värjäävät veden tummemmaksi. Järven pohjaan kertyvä turvemuta aiheuttaa hapen loppumisen ja se puolestaan irrottaa fosforin ja aiheuttaa rehevöitymistä. Järven eliöstö muuttuu. Ensimmäisenä kärsivät lohikalat. Rannat täyttyvät kasvillisuudesta ja veteen ilmestyy sini- ja limaleviä. Voimakkaasti rehevöitynyt järvi ei sovi virkistyskäyttöön. Sinne ei tee mieli mennä uimaan, kalastus vaikeutuu ja limalevä valtaa verkot. Esimerkki virheen suuruusluokasta Keuruun Kalmunevalla vuonna 2011 ominaiskuormitusluvuilla laskettu kiintoainekuormitus oli 1290 kg vuodessa. Vesistötarkkailun virallisten mittausten mukaan todellinen kuormitus oli 10112 kg vuodessa, vaikka tästäkin mittaustuloksesta puuttuvat rankkasateiden aikaiset päästöt. Suomessa on noin 700 turvesuota. Päästöjen aiheuttamat haitat ilmenevät niiden alapuolisissa vesistöissä. Myös metsäojitus aiheuttaa samankaltaisia päästöjä. "Huijauksen on loputtava. Vesien pilaamisen on loputtava. Ominaiskuormituslaskenta on siirrettävä historian roskakoriin. Koska vesistöpäästöjä ei nykyisin menetelmin saada kuriin on menetelmiä muutettava tai lopetettava kaivuu kokonaan. Mikään menetelmä ei ratkaise kestämättömän suuria ilmastopäästöjä." (1.) Kalmunevan velvoitetarkkailun yhteenveto 1996, Veijola, Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskuksen tutkimusraportti 45/1997. (2.) Selvitys Keuruun Martinjärven ja Suojärven valuma-alueiden turvetuotantosoiden kuormitusosuudesta ja arvio soiden kuivatusvesien vaikutuksesta järvien tilaan, 16WWE1409 pvm. 1.11.2011, Pöyry. Lisätiedot: Risto Sulkava, Suomen luonnonsuojeluliitto, puheenjohtaja, 050 5602113, risto.sulkava@sll.fi Yrjö Takkinen Kangasjärven rannalta, 040 704 9687 http://www.sll.fi/ymparistohuijaus (mukana linkki Sulkavan 4.4. esitykseen) |
Turpeen vesistöpäästöt on arvioitu Suomessa harhaanjohtavasti koko 2000-luvun ajan. Nykymenetelmillä ei saada todellista kuvaa turvetuotannon vesistöpäästöjen määrästä.