Metsät ovat biotalouden kulmakivi Suomessa ja tarjoavat monenlaisia yhteiskunnallisia ja ympäristöhyötyjä. Suomen biotalousstrategia tavoittelee huomattavaa lisäystä metsien hakkuissa ja metsäbiomassan käytössä.
Tarkastelemalla metsien kehitystä pitkälle tulevaisuuteen tutkijat paljastivat, ettei ole mahdollista saavuttaa korkeaa tasoa luonnon monimuotoisuudessa tai ympäristöhyödyissä, kuten ilmaston muutoksen hillinnässä metsään sidotun hiilen avulla, jos samanaikaisesti hakkuutavoitteet ovat hyvin korkeat. Jos kuitenkin maksimaalisesta metsien tuottotavoitteesta ollaan valmiita luopumaan edes hieman, voidaan maisematason monitavoitteisuutta, erityisesti eri lajien elinympäristöjen saatavuutta, edistää huomattavasti.
“Metsien tavanomaiselle käsittelylle vaihtoehtoiset käsittelytavat kuten harvennushakkuista luopuminen, pidennetyt metsien uudistushakkuuvälit ja myös metsien laajempi jättäminen taloustoimien ulkopuolelle ovat tarpeellisia ja tehokkaimpia keinoja turvata metsäluonnon monimuotoisuus ja muut metsien tarjoamat hyödyt”, sanoo María Triviño, tohtoritutkija Jyväskylän yliopistosta.
Tulosten mukaan mikään yksittäinen metsien käsittelytapa ei pysty saavuttamaan korkeinta mahdollista puuntuotannon, hiilivaraston ja monimuotoisuuden määrää yhdessä tai erikseen, vaan maisematason tavoitteeseen pääsy ja tavoitteiden välisten ristiriitojen tehokas sovittelu edellyttävät aina yhdistelmää monista metsänkäsittelytavoista. “Keskeinen johtopäätöksemme on, että ristiriitoja tehokkaan puuntuotannon ja muiden tavoitteiden välillä voidaan vähentää monipuolistamalla metsien käsittelytapoja. Meidän tulee myös luopua puuntuotannon maksimoinnoin tavoitteesta, mikäli haluamme turvata metsien monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelut”, päättelee Mönkkönen.