KHO:n vuosikirjapäätös, joka koskee energiatuen maksamisesta tehtyä valitusta19.09.2016 9.45 
Työ- ja elinkeinoministeriö oli myöntänyt A Oy:lle energiatukea hakkurien hankintaan. Sittemmin ministeriö oli hylännyt A Oy:n energiatuen maksatushakemuksen sillä perusteella, että A Oy:n oli katsottava salanneen tukiharkinnan kannalta olennaisia seikkoja, sekä hylännyt yhtiön tästä päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen. Erityisesti ministeriö katsoi A Oy:n jättäneen ilmoittamatta, että hakkurit hankittiin käytettyinä, toiselle hakkurille oli aiemmin myönnetty energiatukea sekä sen, että toinen hakkureista oli ostettu myyjäyhtiöltä, jolla oli samat omistajat kuin A Oy:llä, ja tämän hakkurin maksaminen oli toteutettu siirtämällä omaisuutta ja velkoja A Oy:n ja myyjäyhtiön välillä. Korkein hallinto-oikeus kumosi työ- ja elinkeinoministeriön tuen maksatusta koskevan päätöksen sekä oikaisuvaatimuksen hylkäävän päätöksen ja palautti asian ministeriölle uudelleen käsiteltäväksi. Investoinnin kohteena olevien laitteiden ja koneiden uutena hankkimisen asettaminen tuen maksamisen edellytykseksi oli sellainen seikka, jonka valtionavustuslain 11 §:n mukaisesti tuli käydä ilmi energiatukipäätöksestä. Jos tuen maksamisen edellytyksenä oli, että investoinnin kohteena oleville laitteille ja koneille ei ollut aiemmin myönnetty valtiontukea, myös tällaisen ehdon tuli valtionavustuslain 11 §:n edellyttämällä tavalla käydä ilmi energiatukipäätöksestä. Koska työ- ja elinkeinoministeriön päätökseen, jolla energiatukea oli myönnetty A Oy:lle, ei ollut otettu tuella hankittavien hakkurien ominaisuuksia koskevia ehtoja tai muita investoinnin kohteena olevaa kalustoa koskevia vaatimuksia, A Oy:n ei voitu katsoa toimineen valtionavustuslain tai energia-asetuksen vastaisesti hakkurien hankinnassa sillä perusteella, että A Oy ei ollut ennen hakkurien hankintaa tai sen jälkeen ilmoittanut hakkurien olevan mahdollisesti käytettyjä tai että A Oy ei ollut ilmoittanut toisen hakkurin aiemmin saamasta tuesta oma-aloitteisesti. Koska soveltuvissa säännöksissä tai työ- ja elinkeinoministeriön energiatukipäätöksessä ei ollut erityisiä ehtoja tai rajoituksia liittyen tahoihin, joilta tuen avulla tehtävät hankinnat voitiin tehdä, A Oy:n ei voitu katsoa laiminlyöneen valtionavustuslain 14 §:n 2 momentin mukaista ilmoitusvelvollisuuttaan pelkästään sillä perusteella, että se ei ollut tukihakemuksessaan tai sen jälkeen erikseen ilmoittanut, että osa kalustosta tultiin hankkimaan yritykseltä, jolla oli samat omistajat kuin A Oy:llä. Kun A Oy:n hankkimien hakkurien hankintahinnat vastasivat energiatukihakemuksen liitteenä toimitetussa kustannusarviossa esitettyä eikä tukipäätöksessä ollut asetettu tarkempia ehtoja hankittavien hakkureiden ominaisuuksille siten, että hankittujen hakkureiden ei olisi voitu katsoa vastaavan tukipäätöstä, A Oy:n ei voitu myöskään katsoa laiminlyöneen valtionavustuslain 12 §:n 4 momentin mukaista velvollisuuttaan antaa valtionapuviranomaiselle valtionavustuksen maksamiseksi oikeat ja riittävät tiedot. Edellä lausuttu huomioon ottaen yhtiön toiminnasta ei ollut esitetty sellaista selvitystä, että työ- ja elinkeinoministeriö olisi voinut hylätä maksatushakemuksen ja tästä hylkäävästä päätöksestään tehdyn oikaisuvaatimuksen viimeksi mainitussa päätöksessään mainituilla perusteilla. Yhteystiedot: |
