Bioenergia ry:n mukaan on hyvä, että bioenergian kestävyys varmistetaan ja että varmistamiseen saadaan yhtenäinen tulkinta Euroopan unionissa. Yhdistys toivoo, että kestävyysjärjestelmä on biomassan loppukäytöstä riippumatonta. Kestävyysjärjestelmä ei saa kohtuuttomasti lisätä yritysten hallinnollisia kustannuksia. Yhdistys muistuttaa, että biomassan käytön päästöt on huomioitava IPCC:n ohjeiden mukaisesti maankäyttösektorilla korjuun yhteydessä ja polton nollapäästöisyyden tulee jatkua.
Vuoden 2020 jälkeinen bioenergiapolitiikka puhututtaa sekä Suomessa että Euroopassa. EU-komission kuuleminen aiheesta päättyi tiistaina 10.5.2016.
Bioenergia ry on vastannut kuulemiseen ja osallistunut kattojärjestö AEBIOM:n vastauksen valmisteluun. Pääosin bioenergian käyttö on Suomessa ja EU-maissa kestävää. Euroopan unionissa ei kuitenkaan ole yhtenäistä tulkintaa kiinteän ja kaasumaisen bioenergian kestävyydestä, minkä vuoksi EU-komissio on järjestänyt kuulemisen ja haluaa keskustella kestävyyspolitiikan tarkentamisesta. Syynä on myös bioenergian merkittävä rooli uusiutuvan energian ja ilmastopolitiikan tavoitteiden täyttämisessä. Bioenergian osuus uusiutuvasta energiasta on EU-alueella noin 65 %. Suomessa osuus on selvästi yli 80 %.
Pariisin ilmastosopimus korostaa maailmanlaajuisten päästöjen nopeaa vähentämistä siten, että päästöt ja hiilinielut ovat tasapainossa vuosisadan lopulla. Tavoitteen saavuttaminen vaatii ennen kaikkea fossiilisten polttoaineiden (öljy, kivihiili ja maakaasu) käytön vähentämistä. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on todennut vuonna 2014 kestävän bioenergian keskeiseksi keinoksi tähän haasteeseen vastaamisessa.
Bioenergia ry pitää kestävää bioenergiaa tärkeänä osana vuosisadan lopun tasapainossa olevaa talousjärjestelmää. Yhdistyksen mukaan puuperäisen ja muun bioenergian käyttö kasvaa EU:ssa ja Suomessa edettäessä kohti Pariisin visiota. Samalla energiatehokkuus vähentää energiankäyttöä EU:ssa ja muidenkin uusiutuvien osuus kasvaa voimakkaasti. Kansainvälisen Energiajärjestön (IEA) arvio on, että nykykehityksellä fossiiliset polttoaineet vastaavat 75 % primäärienergiasta vielä vuonna 2030, joten tilaa ja tarvetta on kaikille uusiutuville.
Bioenergia ry:n keskeiset viestit ovat:
- Bioenergia ry kannattaa, että bioenergian kestävyys varmistetaan ja että varmistamiseen käytetään EU-tason yhtenäistä tulkintaa. Riskit minimoidaan jatkossa nykyisen kattavan lainsäädännön ja toimijoiden järjestelmien avulla. Järjestelmän tulee toimia myös globaalisti.
- Kestävyysjärjestelmän tulee olla biomassan loppukäytöstä riippumaton, sillä yhdestä biomassa raaka-aineesta voidaan tehdä monenlaisia energialopputuotteita: sähköä, lämpöä, nestettä ja kaasua.
- Kestävyysjärjestelmän tulee ottaa huomioon yrityksille – etenkin pienemmille yrityksille ‒ syntyvät hallinnolliset kustannukset suhteessa järjestelmän hyötyihin. Byrokratiaa ei pidä turhaan lisätä tilanteessa, jossa halutaan kasvattaa uusiutuvan energian määrää, vähentää energiantuontia ja parantaa työllisyyttä.
- Biomassan käyttöön liittyvät päästöt huomioidaan IPCC:n ohjeiden mukaisesti maankäyttösektorilla korjuun yhteydessä ja polton nollapäästöisyyden tulee jatkua. EU on maaliskuussa 2015 kertonut noudattavansa IPCC:n kyseistä (2006) ohjeistusta 2030-tavoitteidensa toimeenpanossa. Maankäyttösektorin päästö- ja nielukirjanpidon laajentumista globaalisti kattavammaksi tulee tukea.
- Järjestelmän tulee perustua olemassa olevaan lainsäädäntöön ja mahdollistaa laajasti käytössä olevien vapaaehtoisten sertifiointien hyödyntäminen. Sen tulee lisäksi perustua pitkäjänteiseen politiikkaan ja laskentasääntöihin.
- Bioenergia hyödyntää tehokkaasti sivuvirtoja ja metsänhoitoa edistäviä jakeita. Biomassan käyttökohdetta (esim. jalostus vs. poltto) ei tule yrittää määrätä lainsäädännöllä, vaan markkinoiden tulee antaa toimia ja määrätä kestävyysvaatimusten puitteissa jakeen paras käyttökohde.
Lisätietoja:
toimitusjohtaja Harri Laurikka, puh. 040 1630 465 ja toimialapäällikkö Hannes Tuohiniitty, puh. 040 1948 628
Bioenergia ry:n vastaus EU-komission
konsultaatioon biomassapolitiikasta
vuoden 2020 jälkeen
Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC
(2014): Mitigation – Summary for Policymakers
Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC (2006):
2006 IPCC Guidelines for
National Greenhouse Gas Inventories