Pitkä ja vaihteikas historia esitellään entistä selkeämmin Suomussalmella sijaitsevassa Kalmosärkässä, joka on valtakunnallisesti merkittävä muinaisjäännös ja yksi Maiseman muisti –kohteista.
Kalmosärkkä on esihistoriallinen asuinpaikka, joka muodostuu vähän yli kilometrin mittaisesta hiekkaharjanteesta.
Kalmosärkän länsipuolella on Kokkosuo ja itäpuolelta sitä ympäröivät vesistöt: Kylmäjärvi eli Juntusjärvi, Kaarronlampi ja Kokkojärvi. Kalmosärkkä on kesäisin mainio päiväretkikohde koko perheelle, jonne pääsee kävellen, veneellä tai kanootilla.
Menneisyyden voi helposti havaita Kalmosärkällä. Harjanteella on ihmisen tekemiä kuoppia ja painanteita kivikaudelta toiseen maailmansotaan: pyyntikuoppia, tilapäisiä vainajien säilytyspaikkoja sekä toisen maailmansodan taisteluiden rakennelmia. Ihmisten rakentamien painanteiden lisäksi harjulta löytyy suppakuoppia. Varhaisimmat kaivauksissa tehdyt löydöt ajoittuvat neoliittiselle kivikaudelle noin 4000 eKr., ja maasta voi löytää vielä yksittäisiä kvartsi-iskoksia kivikaudelta. Ensimmäiset esinelöydöt alueelta teki 1950-luvulla opettaja Martti Manner luontoretkellä oppilaidensa kanssa.
Kalmosärkällä on kolme Museoviraston vuonna 1991 pystyttämää opastaulua. Nämä opastaulut on valettu maahan niin tiukasti kiinni, että ne uusiokäytetään, ja lisäksi kolmelle uudelle opastaulun paaluille kaivettiin kuopat. Kaivaminen suojellulla muinaisjäännösalueella vaati Museoviraston luvan ja arkeologin valvonnan. Lapin Luontopalvelujen kulttuuriperinnön erikoissuunnittelija Siiri Tolonen valvoi kaivamista.
Esihistoriallisia tai historiallisia löytöjä ei tolppia pystyttäessä tehty, kuten toivottiinkin. Löytöjen tekeminen on mielekkäämpää ja tutkimuksellisesti hedelmällisempää ”oikeilla” arkeologisilla kaivauksilla. Arkeologisia kaivauksia Kalmosärkällä on tehty 1950-luvulla ja 1990-luvulla.
Kalmosärkkä siirtyi Metsähallituksen hoidettavaksi Museoviraston hallinnasta vuonna 2014. Kalmosärkkää ja muita muinaisjäännöksiä hoidetaan ja niiden käyttöä suunnitellaan Metsähallituksen Luontopalveluiden LiMu-hankkeessa (Linnanrauniot ja muinaisjäännökset).