Metsähallitus aloitti uusien palautusistutusten valmistelut - Suomenpeuran paluu28.03.2015 7.04
Pomarkun Isoneva avautuu eteen aavana, saarekkeisena ja lumisena. Jos hyvin käy, muutamien vuosien kuluttua täällä ja läntisen Suomen isoilla soilla vaeltaa taas metsäpeuroja, aivan kuten satoja vuosia sitten. Metsähallitus on jo aloittanut uuden palautusistutuksen valmistelut. Isonevan laidalla metsäpeurasta puhuminen saa ihokarvat pystyyn. Tuntuu, että olemme melkein suomalaisuuden ytimessä, ainakin muinaissuomalaisuuden sydänmailla. Peura, hirvi ja karhu ovat taanneet aikojen alussa suomalaisille ravintoa siinä määrin, että näissäkin maisemissa on voitu sinnitellä yli pitkien talvien. Reilu sata vuotta sitten metsäpeura oli metsästetty Suomesta sukupuuttoon. 1950-luvulla itärajan yli köpötteli kuitenkin muutamia yksilöitä, ja parin vuosikymmenen kuluttua Suomenkin puolelle oli syntynyt pieni kanta. Vuosituhannen vaihteessa Kainuun peurakanta oli jo noin 1 600 yksilöä. Metsäpeura on oleellinen osa Suomen historiaa. Se on sympaattinen ja positiivisuutta huokuva laji, johon suhtaudutaan myönteisesti. Metsäpeura on kiintoisa eläin myös siksi, että sitä tavataan vain Suomessa ja Venäjän Karjalassa. Monet puhuvat vieläkin suomenpeurasta. – Voidaan sanoa, että Suomella on tärkein rooli metsäpeuran maailmanlaajuisessa suojelussa, Mykrä huomauttaa. Peuran elämä tunnetaan hyvinSuomenselän ensimmäinen istutus oli todellinen menestystarina. Kymmenen peuran tokka tuotiin totutustarhaan viideksi vuodeksi. Tuossa ajassa peurojen määrä nousi neljäänkymmeneen, ja tämä porukka vapautettiin maastoon vuonna 1984. Kaksikymmentä vuotta vapautuksen jälkeen alueella oli jo tuhat peuraa. – Koska tuo ensimmäinen ponnistus meni noin hyvin, tätäkin hanketta kohtaan on erittäin kovat odotukset. Kaikki asiantuntijat ovat yhtä mieltä, että mikään ei estä uutta menestystarinaa. Peurasiirtojen kohdealueita suunniteltaessa on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa yhdistetty valtava määrä tutkimustietoa. Peurojen gps-pannoituksista saatua paikkatietoa on liitetty laajaan metsänkuvatietoon. – Tiedämme varsin hyvin, millaisilla biotoopeilla peurat vasovat, missä ne viettävät kesänsä ja minne ne siirtyvät talvehtimaan. Kun tämä tieto on yhdistetty laajaan valtion maiden metsätietoon, tutkijat ovat hakeneet peurojen elinkriteerit täyttäviä alueita nykyisen metsäpeuran levinneisyysalueen ulkopuolelta. Selvityksessä löydettiin kolme potentiaalista aluetta, Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan rajoilla, Oulunjärven länsi- ja lounaispuolella sekä Pohjois-Karjalassa itärajan tuntumassa. – Jos hankerahat riittävät, siirtoa kokeillaan kaikilla kolmella alueella, Mykrä kertoo. Petotilanne tuo uusia haasteitaYksi asia on kuitenkin muuttunut oleellisesti ensimmäisen siirtoistutuksen jälkeen. Tuolloin Suomenselkä, kuten koko eteläinen Suomi, oli käytännössä täydellinen petotyhjiö – vaan ei enää. Susi, karhu ja ilves asustavat alueella vahvasti, ja ahmakin tekee tuloaan. Minne päin tahansa Suomea metsäpeurojen totutustarha perustettaisiinkin, kiinnostaisi se väistämättä myös ympärillä olevia petoja. Tämä pitää ottaa huomioon niin totutusaidan rakentamisessa kuin myös lähialueiden petokantojen hoidossa. – Kaikki asiantuntijat ovat samaa mieltä siitä, että jos projektiin lähdetään, sen onnistumista ei pidä jättää sattuman varaan. Istutusalueet ovat Suomen mittakaavassa pistemäisiä, ja niillä tehty petokannan joitakin aikoja kestävä rajoitus ei vaikuta koko maan tilanteeseen. – Kun peurat on vapautettu luontoon ja kanta vahvistunut, pedot alkavat saalistaa niitä ihan vääjäämättä. Tuoreessa sudenhoitosuunnitelmassa aihe on mainittu erikseen. Jos susi alkaa verottaa liian voimallisesti metsäpeuroja, tilanteeseen on mahdollista puuttua, Mykrä sanoo. Pöljän uskollinen vaellusreittiMainituilla kolmella kohteella tehtiin myös sosiaalisten vaikutusten analyysi. Onneksi kyseessä on helposti hyväksyttävä, pidetty ja varsin vähän ongelmia aiheuttava laji. Vapaaehtoisvoimia lajin kotiutukseen löytyy laajalti muun muassa kyläyhdistyksistä ja metsästysseuroista. – Monilla paikoilla tulevaisuuden lisäarvona häämöttää vielä sekin, että metsäpeurasta saattaa tulla alueelle uusi riistalaji. Miten metsäpeurat uusille elinalueilleen lopulta asettuvat, on silkkaa arvailua. Se kuitenkin tiedetään, että talvilaitumia peurat vaihtavat muutaman vuoden välein. – Uudella, vahvistuvalla talvehtimisalueella nähdään jo muutamia peuroja, ikään kuin tiedustelemassa paikkoja. Seuraavana tai sitä seuraavana talvena koko lauma vaihtaa talvialuettaan. Mutta mikä jännää, metsäpeura on kerran valitulle vaellusreitilleen ihan pöljän uskollinen. Melkein päivän tarkkuudella voidaan sanoa, minkä puiden välistä lauma tulee kulkemaan. Tätä luonnonnäytelmää toivotaan nyt uusille alueille. Teksti & kuvat: Jari Salonen |