Metsäalan vaikeudet ovat käynnistäneet uusien mahdollisuuksien aktiivisen etsimisen. Historiassa on tehty monia virheitä, niin yritysten kuin valtionkin puolella. Alan riskien tiedostamiseen herättiin liian myöhään. Monia korjausliikkeitä tehtiin puuvarojen riittävyyden, logistiikan, toimialarationalisoinnin ja teknologian osalta. Sen sijaan puun monipuolisemman käytön tutkimustoimintaan ei panostettu riittävästi. Suuruuden ekonomia korostui, tämä toimi aikansa, sitten sekään ei riittänyt. Maailma muuttui ympärillä, paperin käyttö supistui merkittävästi ja kasvavat markkinat Aasiassa vaativat investointien siirtämistä lähelle kuluttajia ja halpa trooppinen puu houkutteli sijoittamaan maailmalle.
Olen kokenut paperiteollisuuden loiston ja alasajon ihan henkilökohtaisesti. Tiedän mitä tarkoittaa, kun tehtaallinen ammatti-ihmisiä joutuu työttömäksi. Koko alue lamaantuu ja turvallisuus järkkyy, joillakin koko loppuelämäksi. Toivon, että nyt jatkossa rakentuva uusi metsäteollisuuden aalto pystyisi paremmin ennakoimaan tulevaisuutta niin, että vastaavilta suurilta katastrofeilta vältytään.
Kaikesta huolimatta, uskon metsän olevan myös tulevaisuudessa Suomen kantavin tukijalka. Uusiutuvat materiaalit tekevät tuloaan, puu raaka-aineena on meidän valttimme. Puukuidun yhdistämisellä muihin materiaaleihin luodaan aivan uusia tuotteita.
Puurakentamisella on suuri rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, alan kehittämistä on jatkettava ja monipuolistettava. On myös sanottu, että metsäteollisuus voi tuottaa 80 % Suomen bioenergiasta, siihen on hyvä tähdätä. Metsäteollisuuden kannattavuutta tulevat parantamaan uudet tuotteet antavat uskoa alaan, siis bioenergia, biopolttoaineet ja biokemikaalit.
Teollisten prosessien kehittymisen myötä myös puun kuljetukset, logistiikka ja infra ovat muutoksessa. Kuljetuskalusto on entistä järeämpää ja vaatii tiestön kehittämistä. Tarvitaan lisää kohdennettua työvoiman koulutusta uusien monipuolisempien tehtaiden sekä kuljetus- ja korjuuketjun tarpeisiin. Kun valtio sitoutuu tukemaan alan kehitystä, on myös yritysten kannettava oma vastuunsa tulevien työpaikkojen synnyttämisestä ja säilyttämisestä Suomessa. Vain yhteistyöllä saavutetaan tuloksia, työtä Suomeen ja alan turvallista kehittymistä. Peräänkuulutan yhteiskuntavastuun kantamista, silloin myös valtion on helpompi sitoutua metsäteollisuuden tarpeiden täyttämiseen. On myös panostettava tuotekehitykseen ja uusien innovaatioiden teolliseen hyödyntämiseen kotimaassa.
Lisäksi on pystyttävä turvaamaan koko tuotantoketjun ja eri jalostuslinjojen hyvinvointi ja menestys. Metsän omistus on suuressa muutoksessa. Kaupunkilaismetsänomistajat, sukupolvenvaihdokset, tilakoon kasvattaminen, metsän omistamisen osaaminen, tukien kohdentaminen ja metsänhoidon tukeminen sekä toteutus puhuttavat.
Puun energiakäyttö on nousussa, myös sille on turvattava riittävät puumäärät sopivaan hintaan. Aika ajoin näyttää siltä, että puubuumi tuo kilpailua raaka-aineesta. Kenelle puuta riittää ja mihin hintaan. Nähtäväksi jää, kuka vie pisimmän korren milläkin alueella. Suomen etu on saada korkealaatuisia, pitkälle jalostettuja tuotteita vientiin ja korvata tuontienergiaa kotimaisella tuotannolla. Joku viisas on sanonut, että puu pitää ensin kierrättää muutamaan kertaan, ennen kuin se poltetaan. Nykyteknologialla puusta voidaan ottaa talteen tärkeät kemikaalit ja öljyt ennen energiakäyttöä. Hakkuissa syntyy myös ainoastaan lämpökattilaan sopivaa energiajaetta.
Kun metsä kasvaa ja sitä hoidetaan, jokaiselle puun jalostajalle ja käyttäjälle riittää tavaraa. Suomen metsissä voidaan toteuttaa kestävästi noin 70 k-m3 hakkuut vuosittain. Meille mahtuu uusia biojalostamoja ja muita puun käyttäjiä – puusta rakennetaan parempaa tulevaisuutta tuoden työtä ja talouden nousua.
Tarvitsemme siis monia toisiaan tukevia toimia ja päätöksiä, jotta voimme todeta: Suomi elää edelleen metsästä!