Verkostot sitovat maailman eri osat yhteen

2000-luvun maailmalle jo tähän asti leimallinen keskinäisriippuvuuden tiivistyminen jatkuu ja voimistuu edelleen. Monitasoiset verkostot sitovat maailmanpolitiikan uudet ja vanhat toimijat yhä kiinteämmin yhteen samalla kun valtasuhteita ja pelisääntöjä määritellään uudestaan.

Yksi Suomen toimintaympäristön kannalta merkittävimpiin kuuluva jännite liittyy siihen, että vallan siirtyessä ja pirstaloituessa koko maailmanjärjestys hakee edelleen uutta tasapainoa. Globaalit voimasuhteet ovat käymistilassa jo sen takia, että poliittista ja taloudellista valtaa siirtyy valtioilta toisille – karkeasti luonnehdittuna lännestä itään ja pohjoisesta etelään. Vallan uusjakoa voimistaa tälle rinnakkainen kehitys, jossa ei-valtiollisten toimijoiden asema jatkuvasti vahvistuu, osin valtioiden kustannuksella. Kaikkien näiden toimijoiden hakiessa uutta paikkaansa monenkeskisen järjestelmän toimintakyky on koetuksella. Uusien, kaikki YK-jäsenmaat kattavien kansainvälisten sopimusten aikaansaaminen vaikuttaa hyvin vaikealta, lähes alalla kuin alalla. Myös olemassa olevissa monenkeskisissä rakenteissa päätöksenteko on mutkistunut.

Ihmiskunnan yhteiset, pitkän aikavälin haasteet kaipaavat pikaisia toimia.

Samaan aikaan toimintakykyistä kansainvälistä järjestelmää tarvittaisiin kipeästi: monet ihmiskunnan yhteiset, pitkän aikavälin haasteet kaipaavat pikaisia toimia. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat maailmanlaajuiset riskit käyvät yhä ilmeisemmiksi, sen lisäksi väestökehitys, kaupungistuminen, muuttoliikkeet, ruokaturva sekä luonnonvarojen käyttö ovat esimerkkejä toisiinsa kietoutuvista kestävän kehityksen kysymyksistä, joihin vastaaminen edellyttäisi globaaleja ratkaisuja – paikallisten toimien merkitystä unohtamatta. Yksittäiset kansallisvaltiot eivät keskinäisriippuvassa maailmassa yksin pysty kestävän kehityksen ns. ilkeitä ongelmia ratkomaan, olipa kyse sitten ympäristön, talouden tai sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Jos ihmiskunnan kohtalonkysymysten tasalle ei päästä vanhoja kattavan globaalihallinnan mekanismeja uudistamalla ja uusia luomalla, vie kehitys suurella todennäköisyydellä yhä enemmän kohti alueellisia ja temaattisia ad hoc –koalitioita. G20:n muutamassa vuodessa vakiintunut asema vuonna 2008 alkaneen talouskriisin jälkeen on yksi osoitus uusien kokoonpanojen mahdollisuuksista. Riippumatta siitä, onko G8:n muutos G7:ksi ilman Venäjää pysyvä vai ei, vaikuttavat erilaiset G-ryhmät tulleen jäädäkseen. Niiden vaikutusvallan kasvu voi olla globaalihallinnalle myönteinenkin uutinen, mutta Suomen näkökulmasta ilmiöön liittyy myös huolenaiheita: riittääkö EU-jäsenyys suomalaisten etujen ajamiseen pöydissä, joissa omaa paikkaa ei ole tarjolla?

Myös digitalisoituminen ja muu teknologinen kehitys muuttavat valtarakenteita nopeasti. Sosiaalisen median nousu ja informaatioteknologian läpimurrot vauhdittavat osaltaan yksilöiden vaikutusvallan kasvua, sekä virtuaalimaailman mielipidevaikuttajina että fyysisen maailman toimijoina. Maantieteellisen sijainnin merkitystä murentava digitalisoituminen luo myös yrityksille, kansalaisjärjestöille ja muille ei-valtiollisille toimijoille jatkuvasti uusia mahdollisuuksia. Vaikutukset ulottuvat kaikille yhteiskunnan sektoreille ja muuttavat reaalimaailman toimintalogiikkaa. Kaupankäynnin digitalisoitumisen vaikutukset logistiikkaketjuihin ovat jo nähtävissä, mutta 3D-tulostamisen, robotiikan sekä nano- ja bioteknologian kaltaisten teknologisten vallankumousten pitkäkestoisia vaikutuksia voi vasta arvailla. Varmaa on, että uudenlaisen osaamisen ja tietoinfrastruktuurin merkitys kilpailutekijänä kasvaa. Samalla jako uusien teknologioiden osaajiin ja niihin, joilta pääsy internetiin tai muuttuvassa maailmassa välttämättömät taidot puuttuvat, kärjistyy. Digitaalinen kuilu voi syvetä sekä valtioiden välillä että niiden sisällä. Kuten suuret muutokset usein, luo myös yhteiskunnan digitalisoituminen sekä mahdollisuuksia että uudenlaista haavoittuvuutta.

Voimasuhteiden murroksella ja uudella teknologialla on suora yhteys Suomen turvallisuuteen.

Voimasuhteiden murroksella ja uudella teknologialla on suora yhteys Suomen turvallisuuteen. Turvallisuusympäristön muuttuessa uhat moninaistuvat ja yhteistyön tarve lisääntyy. Perinteisen turvallisuuskäsityksen peruselementit eivät ole menettäneet merkitystään, mutta niiden rinnalle on noussut uusia turvallisuuskysymyksiä. Verkottuneiden yhteiskuntien lukuisten mahdollisuuksien ja vahvuuksien varjopuolena vastaan tulee usein myös uudenlaisia riskejä. Kyber- ja tietoturvallisuuden painoarvo kasvaa, kun toimintaympäristön fyysiset ja virtuaaliset osat punoutuvat entistä tiiviimmin yhteen. Informaatioteknologian ja kyberturvallisuuden korostuminen on kuitenkin vain yksi osa turvallisuusympäristön muutosta. Muidenkin yhteiskäyttöisten toimintaympäristöjen, kuten valtamerten, ilmakehän ja avaruuden turvaaminen nousee aiempaa tärkeämmäksi. Energian saantiin ja muihin huoltovarmuuden kannalta kriittisiin aloihin liittyviin haavoittuvuuksiin varautuminen on arvokasta. Tulevaisuuden konfliktit voivat liittyä aiempaa tiiviimmin juuri raaka-aineisiin tai energiaan ja ilmetä yhä monisyisempinä eri voimankäytön keinojen yhdistelminä. Muuttuviin uhkiin vastaaminen voi edellyttää Suomeltakin uusia yhteistyömuotoja.

Globalisoituneessa maailmassa taloudellinen keskinäisriippuvuus voimistuu edelleen. Muiden monenkeskisten järjestelmien tavoin myös maailmankaupan pelisäännöistä sopiminen kaikkien WTO-jäsenmaiden kesken on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi, pienistä valonpilkahduksista huolimatta. Globaalitaloudessa erilaiset alueelliset ja kahdenväliset vapaakauppasopimukset yleistyvät, kun WTO-raiteella ei päästä etenemään. Alueelliset järjestelyt eivät toki välttämättä ole suorassa ristiriidassa maailmankaupan vapauttamisen kanssa, mutta uuden protektionismin nousun riski kasvaa. Vuonna 2008 alkaneen talouskriisin luomat paineet lisätä taloudellista sääntelyä heijastuvat niin ikään pitkälle tulevaisuuteen.

Köyhien ja hauraiden valtioiden haaste säilyy, mutta jakolinjat maaryhmien välillä ja sisällä muuttuvat.

Epävarmat taloussuhdanteet eri puolilla maailmaa vaikuttavat myös kehityspolitiikkaan. Vaikka maailmanlaajuisen köyhyyden vähentäminen on toistaiseksi edennyt aikataulussa, jakautuvat sen menestystarinat jatkossakin maantieteellisesti hyvin epätasaisesti. Köyhien ja hauraiden valtioiden haaste säilyy, mutta jakolinjat maaryhmien välillä ja sisällä muuttuvat. Osa kehitysmaista vaurastuu ja pystyy irtautumaan köyhyydestä, osassa kurjistuminen syvenee. Yhteinen nimittäjä sekä kehitysmaille että kehittyneille teollisuusmaille on maiden sisäisten tuloerojen kasvu. Globaali keskiluokka kasvaa, mutta todellinen vauraus keskittyy yhä harvemmille. Eriarvoistumiskehitys lisää väistämättä myös epävakautta, joka voi purkautua hallitsemattomina muuttoliikkeinä ja konflikteina niin valtioiden sisällä kuin niiden välilläkin. Epävakauden vaikutukset jäävät keskinäisriippuvassa maailmassa yhä harvemmin rajatusti sen alkulähteille. Vuoden 2015 jälkeisen ajan kehitystavoitteet ovat avainasemassa, kun kestävästä kehityksestä yritetään luoda kaikkia valtioita koskevan kehitysagendan kantavaa teemaa.

Maailmanjärjestyksen näkökulmasta on tärkeä muistaa, että sekä Kiina että muut nousevat toimijat haluavat osansa vaikutusvallasta, mutteivät silti yhtenä rintamana haasta globaalihallinnan instituutioita. Hyvin eriseuraisten valtioiden niputtaminen BRICS- tai MINT-otsikoiden alle johtaa helposti ajattelemaan, että kyseessä olisi yhtenäinen ryhmittymä. Yhteistä agendaa nousevilla valloilla ei kuitenkaan automaattisesti ole, ne hakevat liittolaisia omien tavoitteidensa ajamiseen siinä missä länsimaatkin. Poliittisten ja taloudellisten kehitystarpeiden ja uusien markkinoiden synnyn ansiosta esimerkiksi Afrikan nousussa piilee merkittävää potentiaalia, joka saattaa myös Suomen taloudellisten ulkosuhteiden kannalta jatkossa olla jopa Aasiaan rinnastettavaa. Afrikan maiden talouskasvu ei kuitenkaan välttämättä ole suoraan yhteismitallista muiden mannerten aiempien kokemusten kanssa. Yhtenä merkittävänä tekijänä ovat erilaiset arvot, mutta myös geopolitiikan voimistuva merkitys globaalissa toimintaympäristössä heijastuu nousevien valtojen olemuksessa.