Kilpailu luonnonvaramarkkinoilla voi avata uusia mahdollisuuksia22.01.2015 0.07 Maailmanlaajuinen kilpailu raaka-aineista kiristyy. Kilpailua voimistaa biomassan ja mineraalien kasvava kysyntä. Monissa maissa tuottavasta maasta, halvasta energiasta, kriittisistä mineraaleista (esim. fosfori), makeasta vedestä ja puhtaasta ruuasta tulee olemaan niukkuutta. Luonnonvarojen kulutuksen on arvioitu kaksinkertaistuvan vuosina 2000–2030. Teknologian kehitys lisää erityisesti kriittisten mineraalien kysyntää monikymmenkertaiseksi parissakymmenessä vuodessa. Vuonna 2030 maailmassa tarvitaan 50 prosenttia nykyistä enemmän ruokaa, 27 prosenttia enemmän energiaa ja 30 prosenttia enemmän vettä. Luonnonvarojen käyttöä voi kokonaisuutena kuvata siten, että mukaan lasketaan arvioidut tuonnin piilovirrat, joita ovat tuontituotteisiin niiden valmistusmaissa sisällytetyt luonnonvarat. Nämä piilovirrat näyttävät kasvaneen nopeasti ja ylittävät jo selvästi kotimaisen suoran luonnonvarakäytön. Se kertoo kulutuksen kasvusta ja tuotantorakenteen monipuolistumisesta. Teollisuudessa kotimaisten raaka-aineiden osuus on laskenut. Suomen talouden raaka-ainekäytöstä massamääräisesti mitattuna puolet tulee tuonnista ja hieman alle puolet menee vientiin. Tuonnin suurimpia materiaaliryhmiä ovat metallirikasteet ja fossiiliset polttoaineet. Luonnonvarojen käytön kasvua hillitsee parantunut materiaalitehokkuus. Samalla määrällä luonnonvaroja pystytään nykyään tuottamaan paljon enemmän tuotteita ja palveluita kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Vuodesta 1970 Suomen bruttokansantuote on noin kymmenkertaistunut, vaikka luonnonvarojen käyttö on vain kaksinkertaistunut. Online-kuvaajan lähde: www.findikaattori.fi. Kuvaajan tiedot päivittyvät tälle sivustolle automaattisesti. Suomen energian ja materiaalin käyttö henkeä kohden on suurta verrattuna useimpiin EU-maihin. Merkittävä syy on tuotantorakenne, jossa mm. metsä- ja metalliteollisuus vievät tuotteita yli sadalle miljoonalle ihmiselle ympäri maailmaa. Nämä vientialat ovat sekä materiaali- että energiaintensiivisiä, mutta niiden energia- ja materiaalitehokkuus on hyvällä tasolla. Globaalissa katsannossa luonnonvarojen käyttö ei tehostu, jos tuotanto siirtyy tehottomampien tuotantoteknologioiden maihin. Kansallisen kulutuksen osalta rakentaminen kuluttaa massamääräisesti laskettuna eniten luonnonvaroja, mutta myös pitkät etäisyydet ja kylmä ilmasto vaikuttavat kulutukseen. Kokonaisjätemäärä on kasvanut vuodesta 2004 vuoteen 2008 yli 20 %. Kasvu johtui ensisijaisesti kaivannaistuotannon, rakentamisen sekä osin myös teollisuuden jätemäärien kasvusta. Näihin sisältyvät teollisuuden sivuvirrat, joista osa siirtyy myöhemmin hyötykäyttöön. Nämä toimialat tuottavat yli 90 % Suomen jätteiden kokonaismäärästä, joten näiden toimialojen jätemäärien muutoksilla on keskeinen merkitys kokonaisjätemäärän kehitykselle. Myös ruokahävikin osuus on merkittävä. Suomessa yhdyskuntajätteen päätyminen kaatopaikoille on edelleen suurta. Kaatopaikkavero on kääntänyt tilannetta jossakin määrin ja tulevaisuudessa orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto vaikuttaa siihen, että jätettä käytetään enenevästi myös energialähteenä. Haasteena materiaalitehokkuuden kannalta on hyödyllisten jakeiden saaminen kierrätykseen ja uudelleenkäyttöön. Vihreä kasvu voi muodostua kokonaan uudenlaisesta liiketoiminnasta ja synnyttää uusia yrityksiä, mutta mahdollisuuksia on myös perinteisessä resurssi-intensiivisessä teollisuudessamme. Iso osa erityisesti globaaleille markkinoille tähtäävästä vihreästä kasvusta perustuu odotuksiin korkean teknologian ja innovatiivisten palvelujen cleantechin menestyksestä. Suomen vahvuuksia cleantech-liiketoiminnassa ovat erityisesti teollisten prosessien resurssitehokkuus eli energian, materiaalien ja veden käytön tehokkuus sekä bioenergia ja biopohjaiset tuotteet. Vihreä kasvu voi muodostua kokonaan uudenlaisesta liiketoiminnasta ja synnyttää uusia yrityksiä. Uusiutuviin luonnonvaroihin perustuva kestävä biotalous on Suomelle suuri mahdollisuus. Toisin kuin useimmilla muilla EU-mailla, Suomella on runsaasti luonnonvaroja. Biotaloudelle on ominaista ympäristöä säästävän puhtaan teknologian ja uusiutuvien biopohjaisten luonnonvarojen käyttö sekä materiaalien tehokas kierrätys. Biotalouden kehitykseen vaikuttavat kuluttajakäyttäytymisen muutos sekä tarve varmistaa ihmisten hyvinvoinnin edellytykset. Uusiutuviin luonnonvaroihin perustuva kestävä biotalous on Suomelle suuri mahdollisuus. Maailmanlaajuisesti biomassojen tuottamisessa joudutaan kiinnittämään huomiota maankäyttöön ruoantuotannon varmistamiseksi. Suomella on runsaat metsävarat, joiden kasvu on vuosikymmenten ajan ylittänyt poistuman ja jotka näin ollen tarjoavat biotaloudellemme runsaita kasvumahdollisuuksia. Suomella on merkittävästi kertynyttä osaamista biomassojen jalostamisesta. Biomassoja ja osaamistaan hyödyntämällä Suomi voi osaltaan tarjota kestäviä ratkaisuja maailmanlaajuiseen ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja luonnonvarojen ehtymiseen. Samalla on mahdollista aikaansaada uutta, kestävää talouskasvua ja hyvinvointia suomalaisille. Tulevaisuudessa korostuu vastuullinen bio- ja luonnonvaratalous. Etenkin kaivoksiin liittyvä keskustelu on osoittanut että luonnonvarojen hyödyntämisen tulovirrat kansantalouteen ja yritysten yhteiskuntavastuu kiinnostavat kansalaisia. Lisäksi, Suomen luonnon vahvuuksia, esim. monimuotoisuutta ja aineettomia arvoja, on alettu tehokkaammin hyödyntämään kestävän matkailun edistämisessä. |