Ympäristön tilassa isoja haasteita, mutta osin myös edistystä19.01.2015 3.10 Maapallon elämää ja sen monimuotoisuutta ylläpitävien ekosysteemien tila heikkenee huolestuttavasti, ja niiden alentunut kyky tuottaa ihmiskunnan tarvitsemia ekosysteemipalveluja (tuotanto-, säätely- ja kulttuurihyötyjä, joita luonto ihmiselle tarjoaa) kaventaa erityisesti kehitysmaiden kehitysedellytyksiä. Koska talous perustuu viime kädessä ekosysteemipalveluihin, kehityksellä on merkittäviä taloudellisia seurauksia. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna ekologiset riskirajat on ylitetty ainakin luonnon monimuotoisuudessa, ilmastonmuutoksessa ja typen kierrossa. Väestönkasvu ja kulutustason nousu lisää luonnonvarojen käyttöä, ja kielteisiä ympäristövaikutuksia tulee lisää. Ilmastonmuutos aiheuttaa kaikkialla maailmassa riskejä luonnon ja ihmisten hyvinvoinnille. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna ekologiset riskirajat on ylitetty ainakin luonnon monimuotoisuudessa, ilmastonmuutoksessa ja typen kierrossa. Myönteisiäkin merkkejä on paljon, esim. uusiutuvan energian käyttö yleistyy nopeasti ja tuotannon resurssi- ja energiatehokkuus lisääntyvät. Luonnon kantokyvyn heikkeneminen lisää ja syventää köyhyyttä. Kehitysmaiden kotitaloudet ovat välittömästi riippuvaisia lähiympäristönsä ekosysteemipalveluista, makeasta vedestä, energiapuusta, kalakannoista, mutta myös metsien ja kosteikkojen tarjoamasta suojasta säiden ääri-ilmiöitä vastaan. Ilmastonmuutoksen vaikutuksista kärsivät etenkin köyhät väestöryhmät, joiden sopeutumiskyky on heikko. Ympäristön tilan huononeminen voi synnyttää laajamittaista ympäristöpakolaisuutta. Suomessa on runsaasti uusiutuvia luonnonvaroja, joiden hyödyntämistä voidaan lisätä kestävällä tavalla. Suomen ympäristö- ja luonnonsuojelussa tehdyt poliittiset ratkaisut ja käytännön toimenpiteet alkavat näkyä vesien tilan ja ilman laadun parantumisena. Haasteenamme on kuitenkin edelleen toteuttaa tehokkaita ja vaikuttavia toimia vesiimme kohdistuvien haittojen vähentämiseksi ja kunnostamiseksi. Myös Itämeren muutosten vaikutusten arviointia ja niihin varautumista pitää tehostaa, koska Itämeren tilan kehityksessä ei ole saatu vielä aikaan näkyviä muutoksia. Metsien suojelun ja talousmetsien luonnonhoidon tulokset alkavat näkyä metsien monimuotoisuuden positiivisena kehityksenä. Autoilun ja energiankulutuksen jatkuva kasvu osoittavat ainakin jonkinlaisia hiipumisen merkkejä. On myös useita ympäristön tilan indikaattoreita, joiden perusteella kehityssuunta on huolestuttava. Kaikkein vakavimmat ongelmat – ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen – ovat yhä ratkaisematta. Suomen luonnon köyhtymisen pysäyttäminen on ollut pyrkimyksenä jo useana vuotena, mutta toistaiseksi tavoitetta on aina jouduttu siirtämään eteenpäin. Ilmastonmuutokseen liittyen globaalina tavoitteena on, että maapallon keskilämpötila nousisi korkeintaan kaksi astetta vuoteen 2100 mennessä. Nykyisillä globaaleilla toimilla tämän tavoitteen saavuttaminen vaikuttaa mahdottomalta. Lajien uhanalaisuudessa tapahtuneita muutoksia voidaan arvioida kahden viimeisimmän uhanalaisarvion tulosten perusteella. Vuosien 2000 ja 2010 välillä valtaosa muutoksista oli kielteisiä eli lajien uhanalaisluokitusta jouduttiin tiukentamaan. Ainoa elinympäristö, jossa myönteisiä muutoksia oli kielteisiä enemmän, oli rakennetut ympäristöt. Talouden heilahtelut ja niihin liittyvät talouskriisit vaikuttavat ympäristön tilaan. Vaikutukset ovat sekä myönteisiä että kielteisiä; samalla kun taantumat vähentävät luonnonvarojen käyttöä ja muuta kuormitusta, ne myös hidastavat monia ympäristöpolitiikan prosesseja, kuten kansainvälistä ilmastopolitiikkaa. Haitallisten vieraslajien aiheuttama uhka luonnon monimuotoisuudelle, ekosysteemipalveluille ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävälle hyödyntämiselle kasvaa. Vieraslajien leviämistä ja asettumista uusille alueille edistää ilmastonmuutos sekä henkilö- ja tavaraliikenteen kasvu maailmanlaajuisesti. Hyvä rakennettu ympäristö, erilaisine toimintoineen, luontoympäristöineen ja kulkuyhteyksineen, edistää asukkaiden hyvinvointia sekä tarjoaa laadukkaan elinympäristön ja innovatiivisuutta tukevan toimintaympäristön. Olemassa olevan ja ikääntyvän rakennuskannan ylläpidon merkitys kasvaa. Rakennus- ja asuntokantaa ylläpidetään ja korjataan niiden pitämiseksi toimintakuntoisina ja palvelukykyisinä. Kiinteistöjen kunnossapito ja oikeanlainen käyttö sekä korjaaminen auttavat ylläpitämään terveellisiä, toiminnallisia arvonsa säilyttäviä rakennuksia ja suomalaiskoteja. Asumistarpeiden erilaistuminen edellyttää tiloilta monimuotoisuutta tai muunneltavuutta. Aluerakenteen kehitystä tukee maa- ja kaavoituspolitiikka sekä alueiden kokonaisvaltainen kehittäminen mm. tarkastelemalla aluerakennetta ja liikennejärjestelmiä, elinkeinoelämää ja palveluita ja jopa lähialueita samassa yhteydessä. Suomi on Euroopan mittakaavassa hyvällä tasolla ja suomalaisilla yrityksillä on mahdollisuus kehittyä alan edelläkävijöiksi. |