Puuntuotannon sijoitustuotto 4 prosenttia vuonna 2013

Yksityismetsien puuntuotannon reaalinen sijoitustuotto ylitti 4 prosenttia vuonna 2013. Tuotto oli yli prosenttiyksikön suurempi kuin kymmenen edeltäneen vuoden keskiarvo.

Lisääntyneiden hakkuiden ansiosta liiketuloksen osuus tuotosta nousi 2,9 prosenttiyksikköön, ja puuston nettokasvun arvo lisäsi tuottoa 1,3 prosenttiyksiköllä. Joulukuun 2013 kantohintojen reaaliarvo pysyi lähes samana kuin vuosi sitten.

Koko tiedote tilastotaulukoineen (pdf)

Vuonna 2013 yksityismetsien puuntuotannon reaalinen sijoitustuotto oli 4,2 prosenttia. Puunmyyntitulojen vaikutus kokonaistuottoon oli 3,5 prosenttiyksikköä (kuva 1). Puuntuotannon kokonaiskustannusten vaikutus tuottoon oli –0,81 prosenttiyksikköä ja valtion tukien +0,15 prosenttiyksikköä. Puuston nettokasvun arvon osuus tuotosta oli edelleen suhteellisen korkea, 1,3 prosenttiyksikköä. Reaalisten kantohintojen lasku alensi tuottoa –0,06 prosenttiyksikköä (kuva 2).

Vuonna 2013 puuntuotannon reaalituotto oli 1,7 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vuosina 1986–2012 keskimäärin (kuva 3). Rahoitusmarkkinoiden vapauttamisesta alkaneella ja lamaan päättyneellä ajanjaksolla 1986–1992 puuntuotannon reaalituotto oli selvästi negatiivinen kantohintojen laskun takia. Laman pohjalta alkanutta metsäverotuksen siirtymäkautta (1993–2005) leimasivat matala inflaatio ja puuntuotannon hyvä, lähes 5 prosentin vuotuinen reaalituotto. Tälle jaksolle oli tyypillistä myös se, että puuston nettokasvun arvonmuutos oli keskimäärin nollan tuntumassa. Vuosina 2006–2013 vuotuiset vaihtelut ovat olleet suuria (kuva 2). Reaalituotto oli keskimäärin vajaat 4 prosenttia, ja nettokasvun arvon vaikutus tuottoon palasi metsäverotuksen siirtymäkautta edeltäneelle tasolle noin prosenttiyksikköön. Koko ajanjaksolla 1986–2013 puuntuotannon nimellistuotto oli keskimäärin 4,9 ja inflaatio 2,3 prosenttia vuodessa, joten reaalituotoksi jäi 2,6 prosenttia.

Vuonna 2013 osakkeet olivat vertailtavista sijoituslajeista tuottoisimpia, ja ne nousivat vuoden 2011 kurssilaskua edeltäneelle tasolle. Kaikkien Suomessa pörssinoteerattujen osakkeiden nimellistuotto oli 28 prosenttia, ja kolmen suurimman metsäteollisuusyrityksen osakkeiden tuotto vieläkin korkeampi, 38 prosenttia (taulukko 2). Vanhojen vapaarahoitteisten osakehuoneistojen ja puuntuotannon sijoitustuotto oli vajaat 6 prosenttia. Valtion obligaatioiden tuotto jäi yli 2 prosenttia negatiiviseksi.

Rahoitusmarkkinoiden vapauttamisesta (1986) alkaneella ajanjaksolla sijoituslajien reaalinen kumulatiivinen tuottoindeksi on kehittynyt parhaiten osakemarkkinoilla, jossa tuottoindeksi oli 3,5-kertainen (pisteluku 350) alkutilanteeseen verrattuna (kuva 4). Puuntuotannon sijoitustuottoindeksi nousi samassa ajassa 174:een. Kun tarkastelu rajataan 2000-luvulle, muuttuu sijoituslajien järjestys oleellisesti. Paras tuotto on saatu sijoitusasunnoista, joiden pisteluku nousi 87 pistettä, ja seuraavina olivat valtion obligaatiot (pisteluku +44) ja puuntuotanto (pisteluku +36). Osakemarkkinoilla ei ole vieläkään palattu vuoden 2000 tasolle. Sekä metsäteollisuusyhtiöiden (pisteluku – 4) että Helsingin pörssissä noteerattavien kaikkien osakkeiden tuottoindeksi (pisteluku – 31) oli edelleen alempi kuin vuonna 2000, jolloin pörssikurssit olivat ”IT-kuplan” vetäminä poikkeuksellisen korkealla tasolla.

Puuntuotantoon sijoittamisen nimellisriski (tuottojen keskihajonta) oli vuosina 1972–2013 keskimäärin 12 prosenttia (taulukko 3). Puuntuotannon riski on alentunut rahamarkkinoiden vapauttamisen (1986) jälkeen, mutta osakesijoittamisen riskit ovat hieman kasvaneet. Kun tuottomittarina käytetään ns. Sharpen lukua ja riskittömänä tuottona valtion obligaatioiden tuottoindeksejä, vaihtelevat Sharpen luvut eri sijoituslajeissa –0,2:n ja +0,6:n välillä. Puuntuotannossa Sharpen luvun vaihteluväli oli –0,2 – +0,3. Sijoittajan näkökulmasta katsottuna parhaita sijoituskohteita ovat sellaiset, joiden Sharpen luku on korkea.

METLA Metsätilastotiedote