Taloustutka: Lisääntyvien hakkuiden vaikutuksia arvioitava kokonaisvaltaisesti

Matleena Kniivilä, Pellervon taloustutkimus: Metsien hakkuiden kannattajat ja vastustajat ovat kautta vuosikymmenten ottaneet yhteen Suomessa. Aika ajoin myös tutkijat ovat laittaneet lusikkansa soppaan. Näin tapahtui myös huhtikuussa, kun yli 70 tutkijaa julkaisi lausuman, jossa he ilmaisivat huolensa lisääntyvien hakkuiden vaikutuksista metsien monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Koska valtaosa Suomesta on metsää, monimuotoisuuskeskustelun keskittyminen metsäasioihin on luonnollista. Myös ilmastonmuutoskysymyksissä metsien rooli on tärkeä. Monimuotoisuuden ja hiilensidonnan lisäksi metsien odotetaan kuitenkin täyttävän monia muita ihmisten tarpeita, muun muassa tuovan Suomeen tuloja. Pienelle maalle vientitulot ovat tärkeitä ja metsäsektori tuo viidenneksen Suomen vientituloista.

Metsien käyttöä ei tutkijoiden julkilausumassa tyrmätty. Nykysuuntausta, jossa hakkuut lisääntyvät huomattavasti, pidettiin kuitenkin huolestuttavana. Julkilausumassa toivottiin muun muassa panostamista puurakentamiseen. Usein tulevaisuuden vaihtoehdoksi ehdotetaan myös aineettomien hyötyjen tuotteistamista ja metsäteollisuuden uusia, korkeamman jalostusasteen tuotteita. Näillä tulisi tuloja, mutta hakkuita ei ehkä tarvitsisi nostaa.

Nämä kaikki ovat kannatettavia asioita, mutta eivät kovin nopeasti toteuttavia. Aineettomien hyötyjen tuotteistaminen tarkoittaa käytännössä luontomatkailua. Suomen biotalousstrategian mukaan luontomatkailun tuottama arvonlisäys oli muutama vuosi sitten vain noin 17 prosenttia metsäsektorin tuottamasta arvonlisäyksestä. Arvonlisäys lasketaan vähentämällä yrityksen liikevaihdosta mm. tuotannossa käytetyt välituotteet. Luontomatkailun kehittyminen metsäsektorin kanssa yhtä merkittäväksi alaksi edellyttää siis matkailun huimaa lisäystä.

Puurakentamisen kannalta keskeinen sektori, puutuoteteollisuus, toi viime vuonna Suomen metsäteollisuuden vientituloista noin 20 prosenttia. Loput 80 prosenttia metsäteollisuuden vientituloista tulevat paperin, sellun ja kartongin viennistä. Puutuoteteollisuuden olisi kasvettava reippaasti, jotta se tuottaisi lähellekään saman verran vientituloja kuin mitä esimerkiksi paperiteollisuus nyt tuo. Se, olisiko lisääntyvälle laudan tai puuelementtien tuotannolle sitten kysyntää maailmalla, on jo eri kysymys.

Metsien hakkuiden lisääntyessä on aiheellista keskustella vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen ja metsien muihin käyttömuotoihin. On selvää, että haitallisia vaikutuksia voi olla. Päätösten tulee kuitenkin pohjautua kokonaisvaltaiseen arvioon eri vaihtoehtojen hyödyistä ja haitoista, niin taloudellisista kuin muistakin. Euroopan metsäinstituutin apulaisjohtaja Lauri Hetemäki peräänkuulutti Helsingin Sanomien vieraskynä -kirjoituksessaan vajaa viikko sitten tämän aihepiirin tutkimustiedon synteesin tarvetta. Tähän on helppo yhtyä. Suosituksia ei voi antaa vain yhden näkökulman tutkimustietoon pohjautuen.

Koska tilanne on Suomessa selvästi muuttunut parin viime vuoden aikana, on jälleen aika miettiä mitä haluamme metsiltämme. Onko jokin tavoitteista tärkeämpi kuin muut? Jos emme jatkossa haluaisikaan nykyisen kaltaista kasvavaa metsäteollisuutta, mistä löytyisi sen kansantalouteen jättämän loven korvaaja? Jos taas olemme valmiita joustamaan metsien monimuotoisuudessa, on hyväksyttävä mahdolliset, vielä arvaamattomat vaikutukset ekosysteemien kestävyyteen ja edelleen omaan hyvinvointiimme. Oleellista on, että päätösten pohjana on vakaa harkinta ja tieto eri vaihtoehtojen laaja-alaisista vaikutuksista. Ei asian katsominen vain yhdestä näkökulmasta - oli se sitten taloudellinen tai ekologinen.

Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 15.5.2017