Tiekartta 2050: Hiilineutraali Suomi on haastava mutta mahdollinen tavoite

Suomi voi määrätietoisin energiatehokkuus- ja säästötoimin vähentää energian loppukulutusta jopa selvästi alle 250 terawattituntiin kansallista kilpailukykyämme vaarantamatta. Energiaomavaraisuus voidaan nostaa 50-60 prosenttiin, Suomessa tuotettava ydinvoima mukaan lukien 80 prosenttiin. Uusiutuvan energian osuus energian kokonaiskulutuksesta on mahdollista nostaa 50-60 prosenttiin.

Parlamentaarinen energia- ja ilmastokomitea asettaa mietinnössään nämä tulevaa politiikkaa ohjaavat tavoitteet, vaikka myöntääkin, että niiden asettamiseen liittyy merkittäviä epävarmuustekijöitä. Suomen pitkän aikavälin tavoitteena on kuitenkin hiilineutraali yhteiskunta. Tämä merkitsee kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 80-95 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä.

- On arvokasta, että kaikki eduskuntapuolueet ovat parlamentaarisen työn tuloksena sitoutuneet yhteisiin energiapolitiikan tavoitteisiin. Tämä luo vakautta ja ennustettavuutta suomalaiseen energiapolitiikkaan ja helpottavat myös tulevien hallitusten työtä, komitean puheenjohtajana toiminut elinkeinoministeri Jan Vapaavuori sanoo.

Komitean 16.10.2014 julkaisemassa mietinnössä todetaan, että vaikka 2050 tavoitteeseen pääseminen on hyvin haastavaa, on se kuitenkin mahdollista. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää merkittäviä toimenpiteitä yhteiskunnan kaikilla sektoreilla, erityisesti energiantuotannossa ja kulutuksessa, liikenteessä, rakentamisessa ja asumisessa sekä maa- ja metsätaloudessa.

Suurin haaste on energia-alalle, sillä noin 80 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy energian tuotannosta ja kulutuksesta, kun mukaan lasketaan liikenteen käyttämä energia. Energiajärjestelmä on muutettava lähes päästöttömäksi vuoteen 2050 mennessä.

Komitean mukaan kansallisen energia- ja ilmastopolitiikan tulee olla johdonmukaista ja sitoutunutta, mutta samalla on hyväksyttävä välttämättömät välivaiheet sekä toimintaympäristön muutoksiin mukautuva ja sopeutuva päätöksenteko. Suomen perinteinen vahvuus on energiajärjestelmän monipuolisuus, minkä vaaliminen jatkossakin vähentää haavoittuvuutta ja lisää mahdollisuuksia toimia ketterästi olosuhteiden muuttuessa.

Suomessa tulee energiapolitiikassa kiinnittää ilmastotavoitteen lisäksi yhtä lailla huomiota toimitusvarmuuteen kaikissa olosuhteissa sekä yhteiskunnan kilpailukyvyn tukemiseen. Sähkön osalta on perusteltua asettaa tavoitteeksi omavaraisuus sähkön tuotantokyvyssä vuositasolla.

Tällä hetkellä on mahdotonta ennakoida tarkasti vähähiilisen yhteiskunnan rakennetta vuonna 2050. Energiapolitiikkaan kytkeytyy myös monia epävarmuustekijöitä muun muassa kansainvälisen ja teknologisen kehityksen osalta. Suurin nähtävissä oleva teknologinen epävarmuus liittyy hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (CCS) kaupallistumiseen.

Kivihiilestä on energiantuotannossa luovuttava kokonaan niin nopeasti kuin se on huoltovarmuutta vaarantamatta kustannustehokkaasti mahdollista, ellei CCS:n kaupallistuminen muuta tilannetta.

Turpeen poltto ei ole pitkällä aikavälillä sopusoinnussa ilmastotavoitteen kanssa ilman hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia. Se on silti kotimaista ja sitä voidaan käyttää biomassan rinnalla seospolttoaineena, joten on perusteltua vähentää ensisijaisesti muiden fossiilisten polttoaineiden käyttöä.

Komitean mietintöön sisältyy 12 yleistä kannanottoa sekä 18 yksityiskohtaisempaa kannanottoa energia- ja ilmastopolitiikan kannalta keskeisiltä osa-alueilta.