Lisää tehoa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen - Sopeutumisen tila 2017 -raportti ohjaa luonnonvara-alaa

Maa- ja metsätalousministeriön tilaamaan Sopeutumisen tila 2017 -raporttiin on kartoitettu ja listattu sopeutumiskeinot maa-, metsä-, kala-, riista- ja porotalouden toimialoille.

Raportin kirjoittamista johtaneen Luken tutkimusprofessori Pirjo Peltonen-Sainionmukaan ilmastonmuutokseen sopeutumista tutkitaan maailmalla aktiivisesti, mutta Suomi ei voi jäädä odottamaan malleja muualta. Pohjoinen ilmasto muuttuu nopeimmin ja vaikutukset näkyvät jo ruoantuotannossa ja metsien kasvussa.

– Meidän täytyy olla edelläkävijöitä. Hillintä on tärkeää, mutta pohjoisilla tuotantoalueilla mitkään toimet eivät enää täysin estä muutoksia. Meillä sopeutuminen on jäänyt hillinnän jalkoihin, vaikka poikkeuksellisia ja ääreviä sääilmiöitä on jo nähty kiihtyvässä tahdissa.

Sää- ja ilmastoriskeihin varauduttava

Peltonen-Sainion mukaan Suomen asema on poikkeuksellinen myös siksi, että sopeutumisella ja riskien hallinnalla voidaan saavuttaa etuja. Suurin hyötyjä voi olla metsätalous.
– Muualla sopeuttaminen tarkoittaa, että haitat minimoidaan, jotta tuotannon taso romahtaisi mahdollisimman vähän. Meillä voidaan saavuttaa myös etuja, mutta jos emme toimi oikea-aikaisesti, sopeutumisella saavutettavissa olevat hyödyt voidaan menettää, hän varoittaa.

Metsien kasvun ennakoidaan kiihtyvän lämpenevässä ilmastossa, ja metsätalouden sopeutumistoimet ovat raportissa avainasemassa. Tärkeimmiksi toimenpidesuosituksiksi on nostettu sekametsän osuuden kasvattaminen ja kansainvälisen taimikaupan lopettaminen, jotta puun tuholaisten ja vieraslajien leviäminen ja niiden aiheuttama laajamittainen tuho voidaan estää.

– Euroissa mitattuna metsätalouden sopeutuminen on tärkeintä. Raportti nostaa kuitenkin esiin hyvin erilaisia asioita eri aloilta. Esimerkiksi porotaloudessa muutokset ovat vahvasti myös sosiaalisia ja kulttuurisia, Peltonen-Sainio huomauttaa.

Tulevaisuuden maanviljelijä tarvitsee kovaa ammattitaitoa, taloudellisia puskureita ja keinoja tuotantokyvyn ylläpitoon ja kasvattamiseen. Kasvinjalostuksessa muutokset on otettu jo huomioon. Sopeutumistoimiin tarvitaan kuitenkin laaja kirjo tuotantoketjun toimijoita.

– Jalostusohjelmiin tarvitaan tuttujen lajien rinnalle uusia viljelykasvivaihtoehtoja. Valtion satovahinkokorvaukset jäivät historiaan viime vuoden alussa, joten nyt tarvitaan vakuutusyhtiöiltä kattavaa tarjontaa, jotta sään ääri-ilmiöihin voidaan varautua niin maalla, metsässä kuin vesillä, toteaa Peltonen-Sainio.

Sidosryhmäanalyysi paljasti tiedon tarpeen

Raporttiin sisältyy sidosryhmäanalyysi, joka kartoittaa luonnonvara-alan yrittäjien, neuvojien, virkamiesten ja järjestöjen valmiuksia. Luken tutkija Jaana Sorvalinmukaan sopeuttamistoimet eivät ole vielä arkipäivää millään sektorilla.

– Pääviesti sidosryhmiltä on, että tekisimme kun tietäisimme, mitä meidän pitää tehdä. Tutkimustiedon jalkauttaminen ja jakaminen nousivat hyvin tärkeäksi. Parhaillaan sopeutuminen onkin ennakointia, ei yhtäkkistä liikettä, Sorvali sanoo.

Maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Saara Lilja-Rothstenin mukaan selvitystyön valmistuminen on merkittävä etappi Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman jalkauttamisessa.

– Nyt arvioimme raportin esille nostamat suositukset sekä sen, mihin toimenpiteisiin on tarpeen ryhtyä, jotta riskit voidaan hallita ja ilmastokestävyys saadaan jalkautumaan laajasti osaksi eri toimialoja. Raporttiin koottu tieto on saatava koko yhteiskunnan käyttöön metsänomistajista ja maanviljelijöistä koulutuslaitoksiin ja päättäjiin. Erityisen tärkeää on saada lisää tietoa ilmastonmuutoksen sopeutumisen hyödyistä ja kustannuksista, jotta sopeutuminen eri sektoreilla onnistuu, Lilja-Rothsten painottaa.