Stora Enson metsurien määrä hupenee tasaisesti

Hohtavan valkeassa lumihangessa mutkittelevat yhdet jäljet. Ne johtavat puuston rajaan, josta löytyy metsuri Lauri Nykäsen työpaikka.
Jälkiä seuraamalla, sahan ääneen suunnistaen löytyy metsuri työnsä ääressä. On ehkä olemassa ammatteja, jotka ovat ruumiillisesti vielä raskaampia kuin metsurin työ, mutta Nykäsen puurtamista katsellessa ei tule mieleen yhtään sellaista työtä.

 Nykänen kaataa, karsii, katkoo ja kasaa puut kourakasoihin. Metsäkoneelle syntyy vähitellen ajoura, niiden suunnitteleminen ja raivaaminen on osa hakkuutyötä joka on Nykäsen alkuviikon työtehtävä. Välillä metsuri tiirailee puiden latvuksia pää kenossa.
-Ota tuosta kuva, siitä näkee mihin metsuria tarvitaan, Nykänen huikkaa osoittaen kaksilatvaista kuusta, jonka metsurin tarkka silmä äkkää. Puusta ei voi kasvaa koskaan kunnon tukkia, joten Nykäsen saha pärähtää ja kohta on runko pitkällään maassa.
-Tästä tässä on pohjimmiltaan kysymys, metsän jalostusarvon nostamisesta. Siitä, että metsänomistajan tili päätehakkuussa olisi mahdollisimman suuri, Nykänen henkäisee istahtaen nauttimaan termospullosta kupposen kuumaa mehua.

Ainainen kustannusjahti

Nykänen aloitti vuoden alussa Stora Enson Savon ja Karjalan hankinta-alueen metsurien luottamusmiehenä oltuaan edellisen kauden varalla.
-Jouduin, tai mitenkä sitä sanotaan. Luottamusmieheksi ei ole tänä päivänä tunkua. Vaalityötä en tehnyt, mutta en voinut kieltäytyäkään, kun kaverit valitsivat.
Metsurien luottamusmiesverkosto Stora Ensossa on kyllä kattava, mutta edunvalvonta metsäosastolla hoituu kolmella luottamusmiehellä. Nykäsen hankinta-alue ulottuu pystysuunnassa Imatralta Valtimolle.
Nykänen on työsuojeluvaltuutetun ja yhden, eläkeputkeen irtisanottavan sekä yhden kausisopimuksella olevan metsurin lisäksi ainoa hankinta-alueen metsuri, jota ei ole lomautettu. Metsurit ovat pois metsästä helmikuun alusta toukokuun alkuun. Nykänen arvelee Itä-Suomen olleen lomautusten suhteen jo pitkään heikointa aluetta.
-Tämä talvi on pahin pitkään aikaan. Ymmärtääkseni tämä johtuu liiketoiminnan tehostamisesta, yhtiö taitaa olla säästökuurilla.
-Ainaista tämä kustannusjahti on ollut. Mutta ei näille tuotannollisille ja taloudellisille syille ole ennen mahdettu mitään, eikä niille mahdeta nytkään.

Metsuri on käyntikortti

Suurin syy lomautuksiin on metsurin työn voimakas väheneminen. Metsurit hakkaavat oikeastaan enää vain sen, mitä ei koneellisesti pystytä tekemään. Rinteitä, ylijäreitä puita, ja paikkoja sähkölinjojen tai rakennusten lähellä.
Nykänen pelkää, että metsäyhtiöt ovat kokonaan luopumassa metsureista. Karjalan hankinta-alueelle ei ole palkattu uusia metsureita pitkään aikaan, ja vanhemmasta päästä yritetään saada väkeä eläkejärjestelyillä pois.
Nykänen on kuullut visioista, joissa koneyrittäjät palkkaisivat itselleen metsurin tekemään hankalat paikat, mutta koneyrittäjät suhtautuvat asiaan nihkeästi. Toinen vaihtoehto on, että metsureista tulee itsenäisiä yrittäjiä.
-Metsuriyrittäjät törmäävät samaan ongelmaan kuin yhtiöiden metsurit, töiden etsimiseen talviaikaan. Meitä ei nytkään ole yhtiöllä paljon ja silti ollaan talvet lomautettuina.
Nykänen pohtii myös sitä, miten yhtiön ulkopuoliset metsurit sitoutuisivat yhtiön päämääriin.
-Metsuri on yhtiön käyntikortti, kontakti metsänomistajan ja yhtiön välillä. Metsuri se tapaa omistajaa, toimihenkilöillä ei ole siihen enää aikaa.
Marraskuun alusta Stora Enson metsurit siirtyivät tuotospalkkaukseen, joka muodostuu peruspäiväpalkasta ja lisäosista.
-Tämä takaa kaikille jonkinmoisen tulotason, koska hyviä leimikoita ei metsureilla enää teetetä. Toisaalta vanhassa systeemissä toiset takoivat työmääränsä kuuteen tuntiin, nyt olemme sidottuja kelloon.
Uusi palkkausjärjestelmä ei silti poista sitä tosiasiaa, että metsureille ei riitä töitä koko vuodeksi.
-Kuka haluaa enää lähteä näin epävarmalle alalle, Nykänen kysyy.

Muutos toi monipuolisuutta

Lauri Nykäsen ura metsurina on kestänyt kolmisenkymmentä vuotta. Nuorena oli töitä mistä valita ja Nykäsen tie kulki veljen mukaan metsätöihin.
-Nuorena ei ymmärtänyt, miten raskasta tämä on, Nykänen hymähtää, mutta jatkaa pärjänneensä ja jaksaneensa melko hyvin. Kolotuksia on iän myötä toki tullut.
Metsurin työ on muuttunut valtavasti. Nyt metsurin pitää hallita laidasta laitaan suunnilleen kaikki työt, joita puun lähtöpäässä tehdään.
-Motokontrollin otto, mittaus, leimikon suunnittelu, työnopastus hankintahakkaajille, junalähetysten tarkastaminen, ihan kaikki, Nykänen listaa.
-Meillä kaikki ovat suorittaneet luonnonhoitotutkinnon. Lähteet, lehdot ja rantojen suojelu on huomioitava. Liito-orava tai valkoselkätikka jos näkyy, niin hakkuut loppuvat siihen.
Monipuolistuessaan työ on myös keventynyt.
-Aina ei tarvitse olla sahan kanssa. Kun on omaksunut uudet työt, ovat tehtävät tuntuneet mielekkäiltä, ei ole aina sitä yhtä ja samaa.
Nykäsen mielestä parasta työssä on ollut vapaus. Kun töitä vielä tehtiin suoralla urakalla, sai metsuri mennä tulla miten halusi, kunhan työt tuli tehtyä ja elanto hankittua.
-Mutta se ei ole enää tätä päivää. Meillä on kahdeksan tunnin työaika kuten kaikilla muillakin.

Rankat olosuhteet

Metsurien työturvallisuus on edennyt huimasti. Yksi oleellinen parannus on kaikilla metsureilla oleva turvapuhelin, jonka käytön työnantaja korvaa. Työnantaja kustantaa nykyään turvavarusteet, joiden suunnittelussa metsurit ovat itse olleet mukana. Nykänen pitää turvavarustepakettia onnistuneena jalkineita lukuun ottamatta.
-Nahkainen turvasaapas oli täysin susi, sitä ei tahtonut saada jalkaan, eikä jalasta pois. Kaksi kertaa ne ovat tainneet olla minulla metsässä. En ymmärrä mitä on ajateltu, kun metsurille on tehty nauhakengät, nehän tarttuvat risuihin koko ajan.
Metsurin työstä on tullut yksin työskentelyä. On harvinaista, että töitä tehtäisiin edes pareittain.
-Työsuojelua on, että pidämme henkisesti huolta toisistamme. Iltasella soitellaan kuulumiset.
Yksinäisyys on Nykäsen mielestä kaksijakoinen asia. Jos puurtaa kuukausikaupalla yksinään, kaipaa joskus seuraa. Toisaalta pitkän linjan miehet ovat tottuneet yksinäisyyteen.
-Olemme varmaan vähän oma rotumme. Kun aloitin nämä hommat, metsässä riitti kävijöitä. Joidenkin mielestä metsässä oli kuuma ja sitten kylmä, oli kärpäsiä, hyttysiä, mäkäröitä, paarmoja ja lunta.
-Olosuhteet metsässä ovat rankat, mutta rankkoja ovat kyllä miehetkin, jotka niissä olosuhteissa selviävät.

Raivaussaha laulamaan

Nykänen pohtii metsänhoitoa kolmen vuosikymmenen kokemuksella.
-Olen nähnyt hakattavan metsiä, joita olen itse istuttanut. Pikku hiljaa on oppinut aavistamaan mistä tulee paras lopputulos.
Nykäselle metsurin työ on työtä metsän jalostamiseksi. Motokin tekee Nykäsen mukaan nykyään hyvän jäljen, mutta metsuri valitsee puut paremmin, koska hänellä on enemmän aikaa yhtä puuta kohden. Hän näkee, onko puu esimerkiksi haaroittunut ja onko siinä lahoa.
-Sanotaan, että on liian kallista teetättää metsurilla. Mutta jos isäntä haluaa metsiinsä laatua, eli että jäävä puusto jäisi mahdollisimman laadukkaaksi, ei se minusta silloin ole kallista.
Nykänen näkee metsissä valtavan määrän työtä. Raivaussahan pitäisi laulaa, mutta esimerkiksi kaupunkilaismetsänomistajat eivät aina välitä metsän kunnosta taloudellisen tuoton kannalta, vaan pitävät sitä luontokohteena.
-Metsien eteen on tehty valtava määrä pitkäjänteistä työtä. Suot on ojitettu ja ahot istutettu. Metsä kannattaa ehdottomasti hoitaa ja pitää tuottavassa kunnossa, Nykänen muistuttaa.
Työuran kääntyessä ehtoopuolelle Nykäsen suurin murhe on kuitenkin huoli Stora Enson ikääntyvien metsureiden hupenevista työpaikoista.
-Useimmilla meistä ei ole varsinaista ammattikoulutusta. Työllistyminen työmarkkinoilla olisi vaikeata, jos joutuisi irtisanotuksi. Kyllä siihen on pyrittävä, että tämä viimeinen pieni porukka pääsisi tästä hommasta kunnialla eläkkeelle. Normaaliin eläkeikään pääsevät ovat äärimmäisen harvassa.

Teksti ja kuvat: Timo Korpijärvi