Luonnonvarakeskuksen tutkimusylijohtaja Johanna Buchertin mielestä Suomen on aika siirtyä biomassan bulkkituotannosta yhä enemmän kuluttajatuotteisiin.
- Puhtaasta Suomen luonnosta kasvavat koivu ja mänty antavat loistavat mahdollisuudet kehittää kuluttajatuotteita. Kun brändäys ja design yhdistetään suomalaisen biotalouden lopputuotteeseen, se on valmis vientituote maailmanlaajuisesti ekotietoisille kuluttajille.
-Koko suomalaisen teollisuuden tulisi muuttua yhä enemmän kuluttajapainotteiseen suuntaan, ehdottaa Buchert. Me tarvitsemme tehokasta bulkkiteollisuutta, mutta ennen muuta uusia korkean jalostusarvon tuotteita metsäbiotalouteen. Jos voimme 700 euroa maksavan sellutonnin jalostaa puuvillaa korvaavaksi kuiduksi, sen hinta on kolme tuhatta euroa tonnilta.
Buchert mainitsee esimerkkinä Äänekosken uuden biotuotetehtaan, joka pyrkii yhdistämään perinteistä selluntuotantoa ja uudenlaisia sivuvirroista jalostettuja innovaatioita. -Kuituteollisuus on nyt hyvässä hapessa. Siellä on loistavia innovaatioita. Äänekoski on ekosysteemi, missä otetaan kaikki sivuvirrat talteen, kierrätetään tai tehdään uusia arvotuotteita.
-Liukosellutuotteissa on mahdollisuus kehittää tekstiilituotteita kuluttajamarkkinaan. Kun siihen yhdistetään korkeatasoinen design, me voimme tuottaa arvotuotteita Suomessa pitkään kasvaneesta pitkäkuituisesta raaka-aineesta. Kun saamme selluntuotannon sivuvirroille jatkojalostajia, me luomme ekosysteemin elinvoimaisesta metsätaloudesta ja sen tuottamasta raaka-aineesta.
Buchert tunnistaa meneillään olevan asennemuutoksen selluteollisuudessa. - Kun aiemmin keskityttiin volyymiin ja tehokkuuteen, nyt nähdään myös sivuvirroissa oleva potentiaali. Meillä voi tulevaisuudessa olla käsissämme monituotetehtaita, joissa iso osa liikevaihdosta voikin tulla muiden kuin selluloosan jatkojalostuksesta, muistuttaa Buchert.
Biomassan monet mahdollisuudet
Buchertin mukaan nyt tarvitaan uutta ajattelua. Buchert haastaakin tutkimusta kehittämään uudenlaisia puujakeiden erottelutapoja, jotta pystytään puun kaikki komponentit saamaan käyttöön.
-Teollisuus pitää saada ottamaan riskejä ja tulemaan tutkimukseen mukaan. Tutkimushan on pitkäjänteistä eli pitää uskoa siihen, että haemme tuloksia jotka tulevat kymmenen vuoden päästä. Kvartaalitaloudessa elävä teollisuus saattaa olla vähemmän halukas tukemaan riskitutkimusta, mutta kärsivällistä rahaa pitää olla. Sekä yhteiskunnan että teollisuuden tulee sitoutua tutkimus- ja kehitystyöhön erityisesti kansallisesti tärkeässä metsäbiotaloudessa.
Tavoitteena on Buchertin mielestä koko biomassan hyödyntäminen. - Jonkun marginaalisen vaikkakin erittäin arvokkaan komponentin eristäminen ei kannata ellei biomassaa hyödynnetä kokonaisvaltaisesti. Kemianteollisuus voi hyödyntää esimerkiksi ligniinin kemikaalisovelluksissa tai vastaavasti ligniiniä voidaan käyttää erilaisissa materiaalisovelluksissa, selluloosakuidusta voidaan tehdä puuvillaa korvaavaa tekstiiliä, nanoselluloosaa tai komposiittirakenteita. Hemiselluloosa sopii puolestaan ravintokuiduksi rehu- tai elintarveteollisuuteen, kuvailee Buchert.
Suomen metsävaroja voidaan kasvattaa merkittävästi
Metsäbiotalouteen kohdentuva Pohjoinen vihreä biotalous on Luonnonvarakeskuksen suurin tutkimusohjelma, johon suunnataan 40 prosenttia kaikista tutkimusresursseista. - Tämän lisäksi Luken tutkimus keskittyy kolmeen muuhun temaattiseen ohjelmaan, eli innovatiiviseen elintarvikeketjuun, siniseen biotalouteen ja biosocietyyn. Viimeisimmässä analysoidaan biotalouden sosioekonomisia vaikutuksia.
-Tähtäämme siihen, että kestävästä biotaloudesta tulee kasvua talouteen. Kestävyys on nyt se sana, joka nousee erittäin vahvasti ja siitä kannattaa tehdä myös Suomen brändi. Pystymme rakentamaan metsäbiotaloutta sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta kestävästi.
Luken tutkimus tähtää vahvasti puun vuotuisen kasvun lisäämiseen aina 150 miljoonaan kuution vuodessa. Metsän vuotuista kasvua voidaan tulevaisuudessa nostaa lannoituksen, jalostuksen ja uusien nopeasti kasvavien lajikkeiden ansiosta kolmanneksella nykyisestä 100 miljoonasta kuutiosta. - Se on huima nousu ja vaatii monen teknologian yhdistämistä. Luken näkemys on se, että Suomessa pystytään tehostamaan puutuotantoa ja lisäämään hakkuumääriä oleellisesti ja sitä kautta pystymme vapauttamaan alueita myös suojeluun enemmän.
Kestävä metsän kasvatus sitoo parhaiten hiiltä
Buchert muistuttaa, että kestävyys on avainsana Suomen biotalousstrategian toteutuksessa. Suomen tulee myös vaikuttaa EU:n ilmastopolitikkaan siten, että Brysselissä myös ymmärretään kestävän metsäbiotalouden mahdollisuudet ja metsien rooli hiilinieluina ja taloudellisen hyvinvoinnin lähteinä.
-Biotalous on EU:ssa vahvasti esillä, mutta metsien roolia biotaloudessa ei ehkä tunneta riittävästi. Ilmastosopimuksiin liittyvä hiilinielulaskenta on haasteellinen myös Suomelle. Kyse on siitä, miten EU ja Suomi laskevat metsien hiilinielun ja laskentatapojen ero voi pahimmillaan tarkoittaa sitä, että Suomi joutuu tavallaan ostamaan oikeuden oman metsänsä käytölle.
-Suomi on täynnä metsää ja kasvava metsä sitoo hiiltä. Hoitamaton metsä on hyvin altis tuhoille, alkaa lahota ja lopulta vapauttaa hiiltä. Sen takia Luke panostaa kestävän metsänkasvatuksen tutkimukseen. Uskomme, että aktiivisella, hyvällä ja kestävällä metsänhoidolla saadaan maksimaalinen hiilensidonta ja samalla varmistetaan myös kansantaloudellinen hyöty.
Buchertin mukaan Suomessa on perinteisesti jo harrastettu kestävää metsäbiotaloutta ja uusien menetelmien avulla sitä tehdään vielä entistä kestävämmäksi. – Kestävästi hoidetun metsän luontoarvot marjastuksineen ja sienestyksineen ovat meille jokapäiväistä, mutta varmasti tuntematonta herkkua monelle eurooppalaiselle, muistuttaa Buchert.
Luke / Markku Laukkanen