Vaarallisista jätteistä ei selvitä tulella

Ympäristöviranomaisten lupa- ja valvontarekisterien mukaan Suomessa kertyi vuonna 2014 vaarallisia jätteitä 1,9 miljoonaa tonnia.

Vaarallisten jätteiden määrät ovat vuositasolla heilahdelleet paljonkin aina kulloistenkin tulkintojen myötä. Suomessa jäte joko on tai ei ole vaarallinen, vaarallisuusasteen välimuotoja ei tunneta. Tilastokeskus on julkaissut tietoja vaarallisten jätteiden määristä osana valtakunnallista jätetilastointia vuodesta 1987 alkaen.

Menneiden vuosikymmenien vilkas keskustelu ongelmajätehuollosta on vaiennut, mutta vaaralliset jätteet jäivät. Edelleenkään vaarallisten jätteiden käsittelykapasiteetti ei riitä alkuunkaan niiden laitosmaiseen käsittelyyn. Tavanomaisimmat käsittelytavat ovat kaatopaikkasijoitus tai varastointi kuten esimerkiksi allastaminen, valvotuissa olosuhteissa. Peräti kaksi kolmasosaa vaarallisista jätteistä käsitellään näillä tavoin. Kymmenesosa vaarallisista jätteistä eli liki 200 000 tonnia poltetaan vuosittain sähkön ja lämmön tuotannossa. Polttoa vähemmän vaarallisia jätteitä hyödynnetään materiana. Loppukäsittelytapoja on kuitenkin moninaisia, esimerkiksi biologinen käsittely.

Suurimmat vaarallisten jätteiden erät syntyvät kaivoksilla, metallien jalostuksessa, kemikaalien valmistuksessa sekä painotaloissa, energiahuollossa ja rakentamisen pilaantuneena maana. Pieninä erinä vaarallisia jätteitä kertyy kotitalouksissa ja palvelualoilla, muun muassa elektroniikkaa, lääkejätteitä ja jäteöljyä. Tilastoitu vaarallisten jätteiden määrä on 90-luvulta nykypäiviin nelinkertaistunut. Jätteet tulkitaan vaarallisiksi entistä laajemmin ja herkemmin. Jäteöljyjen, happojen ja raskasmetalleja sisältävien jätteiden joukkoon on tullut muun muassa vaarallisia mineraaliperäisiä jätteitä ja lietteitä sekä monenlaisia muita prosessijätteitä.

Lähde: Jätetilasto 2014, Tilastokeskus