Luontokuvaesitykset mykistivät yleisön Inarissa

Camera Borealis on Metsähallituksen Ylä-Lapin luontokeskus Siidan vuosittain järjestämä tapahtuma. 19. kertaa järjestetty tapahtuma alkoi perjantaina  koululaistapahtumilla sekä Metsähallituksen tuottaman elokuvan ensi-illalla. Koko viikonlopun aikana esityksiä seurasi yli 800 silmäparia.

”Ei voi muuta sanoa kuin, että esitykset olivat toinen toistaan hienompia”, luontokuvaohjelmaa koko viikonlopun seurannut Seija Lehto kertoo.

Lauantaipäivä alkoi inarilaisen eräoppaan Timo Halosen matkakertomuksella maapallon ääriin. Esitys kuljetti katsojat hauskasti ja iloisesti hellyttävien Etelämantereen pingviinien, merileijonien ja lintujen maailmaan – maailmaan, jossa vallitsevat kuitenkin äärimmäiset olosuhteet.

Etelämantereelta hypättiin Suomen huipulle utsjokelaisen luokanopettaja Tarja A. Länsmanin mukana. Hänen esityksensä oli koskettava ja tunnelmallinen kuvaus Suomen pohjoisimmasta luonnosta, kuvaajan omista kotimaisemista. Esitys oli muistutus luonnon ja luonnossa liikkumisen tärkeydestä ihmisen terveydelle.

Nuoren polven valokuvaaja Antti Haataja saapui tapahtumaan Sipoosta, mutta hänellä on sukujuuret Utsjoella. Haatajan esitys liikkui naalin ja tunturipöllön maisemissa Utsjoella ja Pohjois-Norjassa. Hänen sielunmaisemansa löytyykin pohjoisen arktisesta, karusta ja minimalistisesta ympäristöstä. Haataja kertoi myös sitä, millaista on luontokuvaajan käytännön arki, kun ympärillä on silmän kantamattomiin vain lunta, majoitteena teltta ja tuulen nopeus on 30 m/s. Nuori kuvaaja toi esille syvän huolensa pohjoisen luonnon tulevaisuudesta. Hän koki erityisen suurta surua arktisen valkoisten lajien, riekon, naalin ja tunturipöllön, selviytymisestä ilmastonmuutoksessa, kun puuraja nousee yhä ylemmäs tunturiin.

Heikki Willammolla on takanaan yli 30 vuotta luontokuvaajaan ja luontokirjailijan työtä. Willamo on siirtynyt perinteisen luontokuvan parista kokonaan musta-valkokuvaukseen, ja muutoinkin perinteisen luontokuvauksen rajoja rikkovaan, taiteellisempaan tyyliin. Willamon lauantain esitys oli mykistävä, tunteikas ja ajatuksia herättävä kuvaus siitä, mitä lähimetsästä löytyy, kun malttaa katsoa. Se oli myös ylistys metsälle ja sen salaperäisyydelle. Sunnuntaina Willamon esitys jatkui edellisenä päivän ilmaan leijumaan jääneistä mystisistä tunnelmista. Pääroolin saivat myyttiset eläimet hirvi, karhu ja peura. Willamo mykisti yleisönsä jälleen täydellisesti.

Puolitoista vuotta sitten taiteilija ja luontokuvaajaa yhdistivät voimansa, kun Irma Varrio ja Ari-Matti Nikulaalkoivat etsiä omaa yhteistä tapaansa kuvata pohjoista luontoa. He löysivät omaleimaisen tavan luonnon kuvaamiseen kameralla, ilman jälkikäteen tehtyä kuvamanibulaatiota. Heidän kuvistaan huokui rauha, kauneus ja positiivinen energia.

”Oli ilahduttavaa nähdä uudenlaista suuntausta luontokuvauksessa, vaikka perinteiselläkin luontokuvalla tulee aina olemaan oma paikkansa, toteaa tapahtuman taiteellinen johtaja Martti Rikkonen. Rikkoselta itseltään nähtiin metson soidinkuvia sekä viehättävä retkikuvaus vaelluksesta, jonka hän teki tyttärensä kanssa.

Luontokuvauksen ammattilaisten osuuden päätti sunnuntaina luontokuvaaja ja biologi Tuija Warén. Hänen esityksensä oli upea tietopaketti Merenkurkun karusta luonnosta ja sen hauraudesta. Karuista elinolosuhteista huolimatta saariston kivisistä maisemista löytyy mitä monimuotoisin, herkin ja värikäs elämänkirjo.

Esityksillään yleisönsä mykistänyt Heikki Willamo kommentoi viikonlopun Camaera Borealista: ”Tämä on monipuolisin luontokuvafestari, jolla olen koskaan ollut mukana.”