Metsäbiotalouden tiedepaneeli: Erot metsävaroissa ja niiden laskennassa mutkistavat EU:n yhteistä metsä- ja ilmastopolitiikkaa

Metsävarojen kehityksen arviointi vaatii uusia laskelmia ja aiempien laskelmien synteesiä. Metsäbiotalouden tiedepaneeli suosittaa laskennan ja raportoinnin nopeampaa yhtenäistämistä koko Euroopan unionin tasolla.

Metsiin liittyvän sääntelyn ja eri sitoumuksista seuraavien vaatimusten määrä on suuri. Yksin EU:ssa eri sektoreiden metsiä koskettavia politiikkainstrumentteja on noin 70. Vaatimukset metsien hiilinielujen vahvistamisesta ja luonnonsuojelusta ovat osin vaikeasti yhteensovitettavissa kasvavaan metsätuotteiden kysyntään.

”Metsävarojen raportointitavat vaihtelevat paljon EU-maiden välillä. Suomessa raportointi perustuu tarkempaan laskentaan kuin isossa osassa muita maita”, sanoo Metsäbiotalouden tiedepaneelin jäsen, metsäsuunnittelun professori Jari Vauhkonen.

Komissio velvoittaa jäsenvaltioita kehittämään kasvihuonekaasuinventaarion menetelmiä. Siitä huolimatta 70 prosenttia jäsenmaista perustaa esimerkiksi maaperäpäästöjen raportointinsa yksinkertaiselle, perustason laskennalle (Tier 1). Suomessa laskentaa tarkennettiin erityisesti ojitettujen suometsien maaperän hiilidioksidipäästöjen osalta vuonna 2023. Tarkennuksen myötä maankäyttösektori muuttui nettonielusta päästölähteeksi.

”Laskentatapojen tarkentaminen voi muuttaa tuloksia rajustikin, kuten turvemaiden tarkempi laskenta Suomessa osoitti. Voi olla, että sama tapahtuu myös muissa EU-maissa, kun laskentaa tarkennetaan komission vaatimusten myötä”, Vauhkonen arvioi.

Vaikka laskennan tarkentaminen lisää tietoa yksittäisistä tunnusluvuista, lisää se samalla ennusteiden hajontaa yli ajan. Ennusteiden vaihtelu luo päätöksenteon kannalta vaikeasti ennakoitavan tilanteen, jossa tämänhetkiset parhaat tiedot voivat olennaisesti muuttua vuosien tai vuosikymmenien päästä.

Selvitys: Hakkuiden pitkän aikavälin vaikutukset vaihtelevat huomattavasti laskentamallista riippuen

Metsäbiotalouden tiedepaneeli tuotti tuoreimmassa selvityksessään tietoa siitä, miten metsävarat riittävät metsien erilaisiin käyttötarkoituksiin. Selvitys tarkasteli metsien nykytilaa vertailemalla olemassa olevia ja uusia kehitysskenaarioita. Tavoite oli selvittää, miten esimerkiksi metsien ikärakenteen kehitys ja hakkuut vaikuttavat ennusteisiin metsien kasvusta ja kehityksestä.

Kahdella eri tavalla määritetty metsien suurin hakkuupoistuma vuosille 2019–2028 on noin 81–83 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Ennusteet metsävarojen kehityksestä ovat samansuuntaiset vuoteen 2050 asti. Sen jälkeen laskentamallit eroavat toisistaan.

”Ennusteet antavat lyhyellä aikavälillä yhtäläisen ennusteen metsävarojen kehityksestä, mutta pitkällä aikavälillä ne poikkeavat toisistaan huomattavasti. Tulos osoittaa, ettei ennustemalleja voi käyttää varauksetta pitkällä aikavälillä”, Vauhkonen sanoo.

Selvityksessä verrattiin Luonnonvarakeskuksen kahta laskentamallia, ikäluokkasimulaattoria ja MELA-ohjelmistoa. MELA-ohjelmisto perustuu luonnonprosessien, vaihtoehtoisten hakkuiden ja metsänhoitotöiden simulointiin sekä hakkuuohjelmien optimointiin. Ikäluokkasimuloinnissa puuston kehitystä jäljitellään ikäluokittain. Kumpikaan malleista ei huomioi metsätuhoja tai ilmastonmuutoksen vaikutusta. Ilmastonmuutos voi hidastaa tai kiihdyttää puiden kasvua ja lisätä tuhohyönteisten aiheuttamia vahinkoja.

Molempien laskentamallien mukaan hiilinielu eli metsien kasvun ja poistuman erotus on sitä suurempi, mitä vähemmän puita kaadetaan. Ikäluokkasimulointi ennakoi kasvun kiihtyvän lähivuosina, jos hakkuumäärää vähennetään suurimmasta tasosta. Ikäluokkasimulaattorin mukaan kasvu alkaa kuitenkin laskea 10–20 vuoden kuluttua, kun taas MELA-laskelmissa metsien arvioidaan kasvavan sitä voimakkaammin mitä alhaisempaa hakkuutasoa käytetään.

Metsäbiotalouden tiedepaneelin politiikkasuositukset:

• EU:n metsävarojen arvioinnin, tulevan kehityksen ja kasvihuonekaasuinventaarioiden laskentaa ja raportointia tulee yhtenäistää, jotta EU:n metsävaroista voidaan muodostaa yhtenäinen kuva.
• Laskentamallien tuottamien, etenkin pitkän aikavälin ennusteiden käyttöön päätöksenteossa on syytä suhtautua varauksella. Tarvitaan mallien vertailua tai synteesiä sekä uusia laskentamalleja, jotka huomioivat nykyistä paremmin ilmastonmuutoksen vaikutukset.
• Kaikkia metsiin kohdistuvia tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa samanaikaisesti, vaan päätöksentekijät joutuvat tekemään valintoja metsien käyttöä koskien. Selvityksessä esitetyt arviot vahvistavat tietopohjaa metsäresurssimme tulevasta kehityksestä.

Tutustu selvityshankkeen raporttiin Metsäbiotalouden tiedepaneelin sivuilla.