Kasvava metsä on hiilinielu

Hiilinielu on määritelmän mukaan prosessi, toiminta tai mekanismi, joka sitoo kasvihuonekaasun, aerosolin tai niiden esiasteen ilmakehästä.

Kioton pöytäkirjan mukainen nielu lasketaan hiilivaraston muutoksena vuodesta toiseen siten, että hiilivaraston kasvu on nielu ja hiilivaraston pieneneminen on päästö eli hiilen lähde. Hiilitasetta laskettaessa puuston hakkuut ja luonnonpoistuma (puiden lahoaminen) lasketaan lähteeksi / päästöksi ja puuston kasvu hiilen nieluksi.

Kasvava metsä sitoo yhteyttämisprosessin avulla ilmakehän hiilidioksidia noin tonnin puukuutiometriä kohden. Tonni hiilidioksidia vastaa noin 367 kg hiiltä. Nuoret metsät kasvavat nopeimmin ja siten sitovat eniten hiiltä. Metsän vanhetessa kasvu hidastuu, kuten myös hiilen sidonta puustoon. 

Ilmaston lämmetessä maaperän hiilinielu voi muuttua hiilen lähteeksi, koska lämpimien ja kosteiden syksyjen aikana maaperän hajotustoiminta jatkuu aiempaa pidempään. Eli hiiltä sitova yhteyttäminen, ts. kasvukausi päättyy samaan aikaan kuin ennenkin, koska valon määrä ei lisäänny, mutta hajotustoiminta jatkuu lämpiminä syksyinä.

Puustoon ja maaperään sitoutunut hiili muodostaa metsän hiilivaraston

Metsän hiilivaraston pysyvyys riippuu metsän ja maaperän käsittelyistä sekä ympäristötekijöistä. Puusta tehtyihin tuotteisiin sitoutuu myös merkittävä hiilivarasto.