Ihmiskunnalle yhteisiä arvoja ei oteta annettuina

Geopolitiikan ja keskinäisriippuvuuden puristuksissa arvot muuttuvat kansainvälisessä toimintaympäristössä aiempaa kiistellymmiksi. Geopoliittisten elementtien korostumisessa ei ole kyse suoraviivaisesta vanhan maailman ja sen käytäntöjen paluusta. "Geopolitiikka 2.0" on sekoitus uutta ja vanhaa – toisin kuin aiemmin, turvallisuuspoliittiset argumentit eivät ole enää ainoita vaikuttimia. Turvallisuuden lisäksi uutta geopoliittista ajattelua ja toimintaa värittävät kysymykset erilaisten arvojärjestelmien ja yhteiskunnallisten mallien rajoista ja rajapinnoista sekä keskinäisistä toimintalogiikoista. Samanaikaisesti kasvava keskinäisriippuvuus pitää huolen siitä, etteivät erilaiset arvomaailmat voi eristäytyä toisistaan. Kylmän sodan kaltainen ideologinen vastakkainasettelu ei sellaisenaan toistu.

Euroopassa vallalla ollut ajattelu, jossa maailma kulkee EU:n normatiivisen vallan johdattelemana kohti homogenisoituvaa järjestystä, tulee haastetuksi entistä avoimemmin. Edessä saattaa olla pirstoutuvampi maailmanjärjestys, jossa erilaiset arvo- ja talousjärjestelmät yhtäältä kilpailevat ja toisaalta hakevat kaikille hyväksyttävää yhteistyön ja rinnakkainelon mallia. Näkyvimmin arvojärjestelmien kilpailu ilmenee liberalismin ja konservatismin välisellä akselilla. Universaaleina pidetyt arvot kyseenalaistetaan maailmalla yhä useammin ja ne leimataan yksinomaan ”läntisiksi”. Nousevat uudet vallat ovat tuoneet esiin omia, osin perinteisempiä kansainvälispoliittisia käsityksiään aiempaa voimakkaammin. Globaali talouskriisi on sekä voimistanut nousevien valtojen suhteellista vahvistumista että luonut uusia jännitteitä niiden ja jo vakiintuneiden ja kasvavasti omasta asemastaan huolissaan olevien toimijoiden välille.

Arvomaailmat poikkeavat toisistaan myös yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden välisissä painotuksissa.

Läntisen maailman ja kehittyvien maiden arvomaailmat poikkeavat toisistaan myös yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden välisissä painotuksissa. Eroavat näkemykset ihmisoikeuksista tuovat tämän jaon erityisen näkyväksi. Vahvasti YK-järjestelmään ankkuroitua ihmisoikeuskäsitystä kaikille sopivana arvopohjana on alettu kiistää ja haastaa. Erityisesti länsimaiden korostamia yksilöiden oikeuksia ei pidetä yhtä arvokkaina yhteisöarvoja ja kollektiivisuutta suosivissa kulttuureissa, joissa tasa-arvokysymykset ja avoimuuden ja osallisuuden lisääminen eivät aina etene toiveiden mukaisesti. Teknologiakehityksen ja digitalisoitumisen mukanaan tuomat innovaatiot luovat uusia mahdollisuuksia yksilöiden vaikutusvallan kasvulle, mutta näitä mahdollisuuksia ei kaikkialla hyödynnetä samalla tavalla. Digitalisoituvassa maailmassa samanmieliset löytävät toisensa aiempaa helpommin, maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta. Tällä kehityksellä on paljon myönteisiä, samanaikaisesti sekä yksilöllisyyttä että yhteisöllisyyttä voimistavia vaikutuksia. Seurauksena voi kuitenkin olla myös yhteiskuntien voimakas fragmentoituminen ja pientenkin ääriliikkeiden vahvistuminen. Digitaalinen yhteiskunta muokkaa arvoja ja normeja kovaa vauhtia, tulkinnat internetin vapaudesta ja oikeudesta yksityisyyden suojaan saattavat vaihdella voimakkaasti ja ajautua törmäyskurssille.

Arabikevään ensiaskeleet olivat esimerkki siitä, miten arvopohjaiset näkemykset voivat aiempaa nopeammin toimia reaalipolitiikkaa mullistavien liikkeiden käyttövoimana. Myöhemmät vaiheet ovat silti samalla osoittaneet, että liikkeiden pitkäkestoisemmat vaikutukset voivat jäädä hauraiksi, ellei uusille valtarakenteille löydy riittävän vahvaa tukea. Vaikka vallankumous alkaisi sosiaalista mediaa hyödyntäen ja yksilöiden vaatimuksia painottaen, ei seurauksena automaattisesti ole oikeusvaltiokehitys. Maallistuneissa länsimaissa unohtuu turhan herkästi sekin, että uskonnoilla on yhä merkitystä. Islamilainen maailma ei ole tässä yksin: uskonnon vaikutus ihmisten elämään ja valtioiden välisiin suhteisiin on tuntuva muuallakin. Monin paikoin uskontojen politisoituminen lisää arvomaailmojen välistä konfliktiherkkyyttä. Jatkossa korostuvat entisestään myös eettiset kysymykset lyhyen ja pitkän aikavälin kehityksen välisissä ristiriidoissa. Talouskasvu on tärkeä tekijä hyvinvoinnin lisääntymisessä, mutta kestävä kehitys asettaa sille omia reunaehtojaan. Ihmisoikeuksien ja kaupan suhde on toinen ilmeinen jännite, jonka merkitys jakaa näkemyksiä eri toimijoiden välillä.

Länsimaiden sisälläkin sukupolvien väliset arvomaailmat eriytyvät. Erityisesti uusi teknologia jakaa sukupolvia kokemuksellisesti ja taidollisesti toisistaan erilleen. Tässäkin uusi voittaa vanhan, joten uudet taidot ja tavat on nähtävä yhteiskunnan kehittämisen mahdollisuuksina. Myös kansainvälisyys on uusille sukupolville itsestäänselvyys.

Arvokysymykset ovat ensisijaisen tärkeitä Suomen pyrkiessä vaikuttamaan ja sopeutumaan kansainvälisen toimintaympäristönsä muutoksiin.

Maailman muutos pakottaa sekä EU:n että Suomen pohtimaan omia käytäntöjään uudestaan. Arvokysymykset ovat ensisijaisen tärkeitä Suomen pyrkiessä vaikuttamaan ja sopeutumaan kansainvälisen toimintaympäristönsä muutoksiin. Pohjoismaista hyvinvointimallia ja liberaalis-demokraattista arvomaailmaa on syytä puolustaa oman yhteiskunnan peruspilareina jatkossakin. Juuri yhteisiä arvoja nykyistäkin vahvemmin painottavalla pohjoismaisella identiteetillä voisi olla kasvavaa käyttövoimaa keskinäisriippuvuuden ja geopolitiikan sävyttämässä maailmassa. Eurooppalainen arvomaailma on edelleen merkittävässä roolissa ihmiskunnan yhteisiin haasteisiin vastaamisessa. Tällä pehmeän vallan potentiaalilla on silti rajansa. Suoralla arvopoliittisella vaikutusvallalla on Euroopan ulkopuolella todellisia mahdollisuuksia vain niillä alueilla, jotka jo osittain muistuttavat länsimaisia yhteiskuntia ja ovat vapaaehtoisesti halukkaita jatkamaan kehitystään Euroopan osoittamaan suuntaan. EU:n lähialueilla vetovoimaa yhä on, mutta globaalisti tarkasteltuna arvopohjaisen eurooppalaisen ulkopolitiikan vetovoima on laskussa.