Väitös: Poro ja hirvi toimivat ympäristön saastumisen indikaattoreina suomalaisessa maaympäristössä

Väitöskirjatyössä tutkittiin haitallisten ympäristökemikaalien, dioksiinien ja niiden kaltaisten PCB-yhdisteiden sekä palonestoaine PBDE:n pitoisuuksia ja kerääntymistä suomalaisissa kasvinsyöjäeläimissä.

Tutkimuskohteena olivat poro (Rangifer tarandus tarandus) ja hirvi (Alces alces). Väitöstutkimus osoitti poron ja hirven sopivan erinomaisesti pysyvien orgaanisten yhdisteiden (POP-yhdisteiden) indikaattorilajeiksi suomalaisessa maaympäristössä.

Työssä havaittiin eroavaisuuksia yhdisteiden pitoisuuksissa ja kerääntymisessä eri eläimillä. Vaikuttavia tekijöitä olivat mm. laji, ikä ja elinympäristö. Yhdisteille altistuminen todennäköisesti vaihtelee sekä lajien välillä että lajin sisäisesti. Eläimillä voi olla myös aineenvaihdunnallisia eroja, jotka vaikuttavat havaittuihin pitoisuuksiin. Korkeimmat dioksiinien ja niiden kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet (WHO-TEQ-arvoina) poron lihaksissa mitattiin Keski-Lapin alueelta, jossa porot olivat laiduntaneet ainoastaan luonnonlaitumilla. Yleisesti ottaen yhdisteiden pitoisuudet olivat korkeampia poron vasoissa kuin aikuisissa poroissa. Hirvellä tällaista ilmiötä ei havaittu, vaan pitoisuudet olivat melko tasaisia aikuisissa eläimissä ja vasoissa.

Poron istukan ja maidon todettiin olevan tärkeitä pysyvien orgaanisten yhdisteiden kulkeutumisreittejä emältä sikiölle ja vasalle. Etenkin palonestoaineiden havaittiin kertyvän istukan kautta sikiöön. Dioksiinit ja niiden kaltaiset PCB-yhdisteet kertyvät istukan kautta heikommin, mutta vastaavasti ne kulkeutuvat tehokkaasti maidon välityksellä vasalle. Etenkin poron vasojen maksat olivat dioksiinien saastuttamia. Yleisesti ottaen poron maksakudos oli voimakkaammin saastunutta kuin hirven vastaava, mikä voi johtua mahdollisista poron maksan korkeammista CYP1A2-entsyymien tasoista. Palonestoaine PBDE näyttää puolestaan kertyvän hirven lihaskudokseen. Myös poron imusolmukkeiden havaittiin keräävän PBDE-yhdisteitä. Tämä saattaa vaikuttaa poron immuniteettitoimintaan.

Poron- ja hirvenlihan elintarvikekäytön turvallisuutta arvioitaessa voitiin todeta sen olevan turvallista näiden tutkimustulosten perusteella. Poron- ja hirvenliha on vähärasvaista ja ravinnerikasta ruokaa. Sitä vastoin poron maksaa voi olla syytä välttää korkeiden dioksiinipitoisuuksien takia. Haitta-aineiden liikasaanti voi aiheuttaa terveyshaittoja, kuten immuniteetin heikkenemistä ja kehityshäiriöitä. Ravintoketjun haitta-aineiden monitorointia on syytä jatkaa tulevaisuudessa, jotta pysytään tilanteen tasalla koskien ympäristön tilaa ja elintarviketurvallisuutta.